Tämä artikkeli perustuu maisemavalokuvauskurssini materiaaliin. En käsittele tässä artikkelissa lainkaan välineitä tai tekniikkaa, vaan keskityn suunnitteluun ja valokuvatessa tehtäviin valintoihin.

Maisemakuvauksen taito

Valo on maisemavalokuvauksessa kaikki kaikessa – jos ei ole hyvää valoa, niin et saa hyvää kuvaakaan! Ja jotta sinulla olisi hyvä valo maisemakuvassasi, sinun pitää olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Ja sitten osata hyödyntää valoa oikein juuri kyseisessä tilanteessa.

Suunnittelu

Oikeassa paikassa oikeaan aikaan oleminen vaatii yleensä suunnittelua. Joskus sinulla voi olla hyvä onni, mutta jos haluat nostaa onnistumisprosenttiasi, niin se vaatii suunnittelua. Eli kun mietit jotain aihetta tai kohdetta, niin mieti mikä olisi sopiva sää kyseiselle paikalle tai aiheelle. Ota selvää kuvauspaikasta etukäteen, eli esim. mistä suunnasta aurinko nousee ja laskee mihinkin aikaan vuodesta.

Olennainen osa suunnittelua on myös sään huomioon ottaminen, ja suunnitelmia pitää aina päivittää sen hetkisen sään (ja sääennusteen) mukaan. Usein pilvetön auringonpaiste ei ole paras sää: silloin kontrastit ovat liian suuria, ja taivaalla ei ole mitään mielenkiintoista. Eikä huono sää useinkaan tarkoita huonoja kuvia: Kova tuuli ja tyrskyt rannikolla voivat olla hyvin kuvauksellisia. Vesi- tai lumisade ja sumu tarjoavat myös hyviä mahdollisuuksia.

Valon ominaisuudet

Hyvä valo ja valon ymmärtäminen ovat välttämättömiä edellytyksiä hyvälle maisemakuvalle. Tässä on lyhyt yhteenveto erilaisista tilanteista ja valon vaikutuksista.

Valon suunta

Huomioi kuvatessasi aina valon suunta:

• Vastavalo on dramaattinen, mutta usein vaikea kuvata. Kameran dynamiikka ei usein riitä, eli taivas palaa puhki tai etualasta tulee mustaa (tilanteen korjaamiseksi tarvitaan puolittaisia harmaasuodattimia tai useiden kuvien yhdistämistä jälkikäteen). Kun aurinko on kuvassa voi myös tulla pahoja linssiheijastumia (eri objektiiveilla on suuria eroja tässä suhteessa).
• Sivuvalo korostaa hyvin muotoja.
• Myötävalo korostaa taas värejä, mutta latistaa muotoja.

Valon laatu

Suora ja kova auringonpaiste johtaa kovaan kontrastiin ja ”mustiin” varjoihin. Edellinen pätee vain kesällä, talvella lumi heijastaa, ja suorakin auringonvalo voi olla hyvä. Pilvinen sää tarjoaa ”pehmeää” valoa ja pehmeämmät varjot.

Usein valo on dramaattisimmillaan silloin kuin valtaosa taivaasta on pilvien peitossa, ja aurinko paistaa vain pienestä pilvien raosta. Jos  lähdet tällaisellä säällä kuvaamaan, on riski että taivas menee kokonaan pilveen, etkä saa kunnon kuvaa lainkaan. Mutta toisaalta voit saada loistavan kuvan. Ole siis valmis ottamaan myös riskejä, sillä silloin kun onnistut, niin voit saada kunnon palkinnon.

Muista myös seurata liikkuvien pilvien varjoja, eli milloin maisemassa varjot ja valot ovat ”oikealla” kohdalla, ja korostavat ja häivyttävät maisemasta haluttuja kohteita.

Valon määrä

Älä anna kameran automatiikan päättää, kamera ei voi tietää millaisen kuvan sinä haluat. Päätä siis itse mikä on kuvan sävyala, ja säädä valotus itse joko valotuskorjauksen avulla tai täysin käsisäätöisesti.

Valitse kohde vallitsevan sään mukaan

Jos ajattelet että valo ei ole hyvä kuvaukseen, niin ajattele uudestaan! Lähes mikä tahansa valo on sopivaa jollekin aiheelle:

• Vesisade → vesiputoukset, kosket, sademetsä, makromaisemat (esim. sammal),…
• Pilvinen → kasvit + sama kuin sade
• Vaihteleva pilvisyys → lähes kaikki maisemat, erityisesti avarat maisemat
• Myrskyinen sää → merimaisemat

OK, myönnetään että Suomessa on tarjolla harvemmin vesiputouksia ja sademetsää, eli vesisateen kuvauskohteet ovat melko rajoittuneita… Vesisadetta voi kyllä käyttää myös perspektiivin korostamiseen (samoin kuin sumua).

Sommittelu

Sommittelussa ei ole mitään ehdottomia sääntöjä (vaikka jotkut tosin väittävät). Edvard Weston on kirjoittanut:

”…to consult the rules of composition before making a picture is little like consulting the the law of gravitation before going for a walk.”

Enemmänkin kannattaa ajatella mitä sommittelusäännöillä tavoitellaan? Onko tarkoitus johtaa katsojan katse syvemmälle kuvaan? Onko tarkoituksena tavoitella tasapainoa ja rauhaa vai dynaamista ja tunnelmaa? Ja onko tässä maisemassa jotain elementtejä (viivoja, toistoa, pintoja,…) joita voi käyttää näiden tavoitteiden saavuttamiseen?

Seuraavassa on jotain kysymyksiä joita voi pohtia kuvaa sommitellessa:

• Ajattele etualaa, keskiosaa ja taustaa. Onko joka tasolla jotain kiinnostavaa?
• Ovatko ne tasapainossa? (ei niiden aina tarvitse olla)
• Onko etualalla jotain joka johtaa katsojan katseen sisään kuvaan?

Reunat ja rajat ohjaavat katsetta ja herättävät mielenkiintoa: taivas / maa, valo / varjo, maa / meri tai vesi / jää. Hyödynnä niitä mahdollisuuksien mukaan.

Ja vaikein kaikista ohjeista: Yksinkertaista! Älä sisällytä kuvaan turhia elementtejä. Harkitse aina mitä otat kuvaan mukaan ja mitä jätät pois. Liian suuri määrä yksityiskohtia johtaa usein (ei aina) liian rauhattomaan kuvaan. Ja onko kuvan reuna-alueilla häiritseviä yksityiskohtia, jotka johtavat katseen pois pääkohteesta?

Uudistu ja tartu hetkeen

Ei kannata myöskään urautua kuvaamaan pelkästään samoja kohteita samalla tekniikalla. Kannattaa kokeilla välillä jotain uutta: kuvakulma, rajaus, aihe, polttoväli,… Joskus onnistut, joskus et, mutta epäonnistumisistakin voit oppia jotain jota pysyt soveltamaan ensi kerralla paremmin.

Ole myös valmiina kun tilaisuus tarjoutuu, sillä sanonnan mukaan ”onni suosii valmistautunutta”. Esim. edeltävä Kumparevaaran kuva on otettu sateisen harmaana päivänä jolloin aurinko oli pilkahti vain noin viisitoista minuuttia, ja nämä 15 minuuttia olin Kumparevaaran huipulla varttumassa auringon esiintuloa

Ymmärrä kameran rajoitukset ja mahdollisuudet

Tunne oman kamerasi ja objektiivien rajoitukset. Ehkä tärkein rajoitus on kameran dynamiikka, silmäsi sopeutuu valoisuuseroihin jatkuvasti tarkastellessasi maisemaa. Kamera ei siihen pysty, vaan esim. vastavaloon kuvatessa taivas palaa helposti puhki, tai etualasta tulee täysin mustaa. Sinun on joko hyväksyttävä tämä (ja päätettävä miten sen suhteen toimit, rajaatko esim. taivaan pääosin pois, vai teet etualasta mustaa?), tai laajennettava dynaamista aluetta (esim. ottamalla useita valotuksia ja yhdistettävä ne myöhemmin Photoshopissa tai HDR-ohjelmalla).

Ymmärrä myös milloin voit ottaa parempia kuvia kuin voit omin silmin nähdä. Koska kamera ei näe maailmaa samoin kuin ihmissilmä, voit käyttää kameran kykyjä sellaisten kuvien luomiseen, joita katsoja ei normaalisti näe:

• Näytä makro-objektiivilla lähimaisemia joihin ei tule kiinnitettyä huomiota.
• Poimi teleobjektiivilla kiinnostavia yksityiskohtia.
• Käytä aikaa luovasti (esim. niin lyhyt tai pitkä aika, ettei omin silmin voi nähdä vastaavaa).
• Käytä syvyysterävyyttä luovasti (esim. eristä kohde).

Kohteen valinta

Matkakuvauksessa eksoottisissa kohteissa aika on aina ongelma. Turistina on aikaa muutama tunti (tai korkeintaan pari päivää) odottaa täydellistä valoa jossakin paikassa. Joten hyödynnä paikallistuntemustasi loistavien kuvien ottamiseen kotisi lähellä.

Tutki ja mieti milloin (vuorokauden-, vuodenaika, ja valaistusolosuhteet) joku tuttu maisema on parhaimmillaan. Pääset helposti kuvauspaikkaan silloin kuin olosuhteet ovat ”täydelliset” tai on mahdollista (muista ottaa riskejä!) että olosuhteista tulee ”täydelliset” lähitunteina. Metsästä siis hyvää valoa kotisi lähellä, äläkä vain haaveile pääseväsi unelmiesi paikkaan kuvausmatkalle!

Olennaista kohteen valinnassa on myös oma kiinnostuksesi. Mikä aihe kiinnostaa niin paljon että jaksat nähdä vaivaa ja käydä sitä usein kuvaamassa? Sillä sattumalla, muutamalla kerralla, syntyy vain harvoin hyviä kuvia.