Vinkkejä kuun valokuvaamiseen

Kuu ja Harmajan majakka Lauttasaaresta (kuvausetäisyys Harmajalle 7 km, 600 mm + rajattu, ISO 1600, F9 ja 0.3 sekuntia)

Kuun valokuvauksen suunnittelu

Suurimman haasteen kuun kuvaamiseen tarjoaa sää. Kuun nousun tai laskun kuvaaminen horisontissa ei onnistu läheskään joka kerta koska horisontissa on usein pilviä. Kuukuvaajan on siis hyväksyttävä se tosiasia että merkittävällä osalla kuvausreissuista kuun kuvaaminen epäonnistuu (tosin muita loistavia kuvia voi saada, esim. tämä kuva on epäonnistuneen kuukuvausretken sivutuote). Mutta välillä pilvet myös näyttävät hyvältä kuun ympärillä, esim. huhtikuussa 2014 kun kuu lopulta tuli esiin, niin pilvet kuun ympärillä olivat melko kuvaukselliset.

Jos sääennusteet näyttävät lupaavilta, niin seuraava tehtävä on selvittää mistä suunnasta kuu nouse tai laskee. The Photographer’s Ephemeris (TPE) on erinomainen ohjelma tähän tarkoitukseen. Sen avulla on helppo selvittää Google Map:sin päällä tarkat kuun nousu- ja laskusuunnat missä tahansa paikassa maailmalla. TPE on saatavissa iOS ja Android-laitteille ja sitä voi käyttää myös selaimessa tietokoneella. Windows-puhelimille on saatavissa esim. Earth, Sun, Moon -ohjelma (mutta tästä minulla ei ole kokemusta).

Itse tykkään kuvata kuuta maisemassa, tai jonkun maamerkin kanssa. TPE:n avulla on myös helppo tutkia milloin täydenkuun saisi samaan kuvaan esim. Suomenlinna kirkon kanssa. TPE kertoo myös kuun korkeuden horisontista, ja osaa mitata matkoja, joten sitten vaan trigonometrian kaavat esille ja laskemaan että kun etäisyys on X km ja tornin korkeus on Y m, niin mikä on tornin korkeus asteissa kuvauspaikasta katsottuna, ja koska kuu on sitten TPE:n mukaan sillä korkeudella 🙂

Mitä pidempää polttoväliä käyttää kuuta kuvatessa, niin sitä suuremmalta kuu kuvassa näyttää. Ja mitä kauempana kuun vieressä / edessä oleva kohde on, niin sitä suuremmalta kuu suhteessa kohteeseen näyttää.

Suomenlinnan kirkko ja kuu Kaivopuistosta (420 mm, etäisyys kirkkoon 1,6 km) ja Hernesaaresta (600 mm, etäisyys kirkkoon 3,2 km), Helsinki

Yllä olevista kuvissa vasemmassa kameran ja Suomelinnan kirkon välinen etäisyys oli noin 1,6 km. Oikealla olevassa kuvassa kameran ja Suomenlinnan kirkon välinen etäisyys oli 3,2 km. Ja kuu näyttääkin lähes kaksi kertaa suuremmalle suhteessa torniin. Tätä kokovertailua sekoittaa hieman se että vasemmanpuolinen kuu oli noin 14% keskimääräistä suurempi superkuu, ja oikeanpuolinen kuu oli taas vain 3% keskimääräistä suurempi. Oikeanpuolisessa kuvassa torni on myös vinottain, joten se näyttää leveämmälle.

Kuun valokuvaaminen

Kuuta kuvatessa kannattaa mielestäni käyttää manuaalista valotusta. Valotus kannattaa tarkistaa histogrammista, ja erityisesti kuun palamista puhki kannattaa varoa. Puhkipalaneet alueet kannattaa myös asettaa vilkkumaan kameran LCD-näytölle, jotta ne havaitsee helpommin. Kuuta kuvatessa kannattaa käyttää RAW:ta, se antaa enemmän säätövaraa kuvankäsittelyssä (esim. lähes puhkipalannutta kuuta voi tummentaa RAW-kuvassa paremmin kuin JPG-kuvassa).

Jos kuu nousee ennen auringonlaskua, tai vain vähän auringonlaskun jälkeen (esim. 20 min), niin kuun palaminen puhki ei yleensä ole ongelma. Yksi valotus riittää tallentamaan sekä maiseman että kuun. Mutta vaikka valotus on helppoa, niin lopputulos ei välttämättä ole kovin näyttävä: erityisesti jos kuu nousee ennen auringonlaskua, niin auringonvaloa on vielä liikaa ja kuu näkyy vain ”haaleana” eikä pääse kunnolla esille.

Kun auringonlaskusta on enemmän aikaa (yli 30 minuuttia), ja jos haluat maiseman (oikein valotettuna) mukaan kuvaan, niin kuu palaa yleensä puhki. Jos haluat välttää sen, niin ota useita valotuksia (vähintään kaksi, toisessa kuu ja toisessa maisema oikein valotettuna) ja yhdistä ne exposure blendingin avulla (ohjeitani siihen miten exposure blending tehdään Photoshop Element:sin avulla). Kuu liikkuu yleensä valotuksen haarukointisarjan aikana hieman, joten kuun paikkaa on usein exposure blendingiä tehdessä siirrettävä muutamia pikseleitä (tämä on myös syy miksi HDR harvoin toimii). Ongelmana voi olla myös se että kuu on polttanut vaaleaan valotukseen isomman ”reiän” kuin kuun koko on tummassa valotuksessa. Yksi ratkaisu tähän on ottaa useita valotuksia, käyttää kuun ympäristön yhdistämisessä useita ”välivalotuksia” (=kuu on palanut puhki, mutta taivas on silti liian tumma), mutta tämä vaatii kärsivällisyyttä….

Crusellin silta Jätkäsaaren ja Ruoholahden välissä, Helsinki (HP121)

Täysikuu ja Crusellin silta Jätkäsaaren ja Ruoholahden välissä, Helsinki (kahden vaakakuvan panoraama, 400 mm, ISO 400, F8 ja 1,6 sekuntia, lisäksi kuu 1/4 sekunnin valotuksesta)

Kun auringonlaskusta on noin tunti tai enemmän, on hyvin vaikeaa yhdistää valotuksia siten että sekä kuu että maisema olisivat oikein valottuneita ja kuva vaikuttaisi luonnolliselta. Tällöin annan kuun yleensä palaa puhki.

Kuten jo aikaisemmin sanoin, pelkkä kuun kuvaaminen ei suuremmin kiinnosta minua, haluan mukaan myös maisemaa tai jonkun maamerkin. Jos kuuta tavoittelee esim. jonkun tornin taakse on huomioitava että kuu liikkuu yllättävän nopeasti. Mikäli haluat kuun tornin taakse täsmälleen keskelle, niin pitkällä polttovälillä (300-600 mm) sinulla on vain 1-2 sekuntia aikaa ottaa kuva. Tosin uudet yritykset ovat mahdollisia, jos vain kuvauspaikan maasto sallii liikkumisen. Eli voit siirtyä uuteen kohtaan, ja yrittää uudestaan. Esimerkiksi Kaivopuiston rannassa kuuta Suomenlinnan kirkon taakse aseteltaessa ehtii helposti tekemään useita yrityksiä.

Kuun kuvaaminen maisemassa / lähellä horisonttia pitkällä putkella vaatii tukevaa jalustaa, sillä pitkä polttoväli on erittäin herkkä tärähtämiselle. Lähellä horisonttia ollessaan kuun valo kulkee pitkään ilmakehässä ja himmenee, joten suljianajat pitenevät (usein joudun käyttämään jopa 1/4-1/10 sekunnin suljinaikaa, vaikka ISO on 800-3200). Terävien kuvien ottamista haittaa myös usein ilman väreily lähellä maan- tai vedenpintaa. Eli vaikka käyttäisi kuinka lyhyttä suljiaikaa, niin ilman väreily pehmentää kuvaa.

Maisemia jalustalla kuvatessa käytän yleensä 2 sekunnin viivettä jotta kameran laukaisimen painalluksesta aiheutunut värähtely ehtii vaimenemaan ennen kuvan ottoa. Pitkällä putkella (300-600 mm) kuuta kuvatessa 2 sekuntia ei kuitenkaan välttämättä ole riittävän pitkä aika vaimentamaan värinää, ja 10 sekuntia taas tuntuu pitkälle, joten päädyn usein käyttämään lankalaukaisinta. Joskus pelkkä tuulikin voi saada jalustan värähtelemään jatkuvasti. Vinkkejä teräviin maisemakuviin artikkeli kannattaa lukea jos terävien kuvien ottamisessa on ongelmia.

Kun kuu on korkealla taivalla, niin kuu on periaatteessa kuin mikä tahansa muukin auringonvalossa oleva kohde. Ja koska kuu liikkuu myös nopeasti, niin jos halutaan paras terävyys kuukuvaan, niin on käytettävä lyhyitä suljinaikoja (esim. 1/100-1/400 sekuntia). Tällöin kuun kuvaaminen käsivaraltakin voi onnistua, varsinkin jos objektiivissa on tehokas kuvanvakaaja. Mutta tällöin kuvaan ei yleensä saa maisemaa mukaan.

Esimerkkejä kuukuvista

Seuraavassa kuvagalleriassa on kuukuviani. Kuvien yhteydessä on mainittu kuvauspaikka, ja kameran asetukset (suljinajat puuttuvat muutamasta sellaisesta kuvasta jotka on yhdistetty useammasta valotuksesta).

Kuunpimennyksen kuvaaminen

Suomenlinnan kirkko ja elokuun 2017 kuunpimennys Kaivopuistosta, Helsinki (KU308)

Suomenlinnan kirkko ja elokuun 2017 kuunpimennys Kaivopuistosta (400 mm, ISO 400, F8 ja 1/15 sekuntia)

Yleensä annan näissä artikkeleissani vinkkejä jotka olen testannut toimiviksi, mutta nyt täytyy tunnustaa että en ole onnistuneesti kuvannut täydellisestä kuunpimennystä, vain osittaisen. Joten tämä artikkeli perustuu suurelta osin netissä olevaan tietoon, ja omiin kuun kuvauskokemuksiin joita olen extrapoloinut täydelliseen pimennykseen.

Täydellisen kuunpimennyksen kuvaamisessa on yksi merkittä ero normaaliin täysikuun kuvaamiseen verrattuna: pimentynyt kuu on paljon himmeämpi! Eri lähteistä löytyy mm. seuraavat tiedot:

  • Tämän artikkelin mukaan osittaisessa kuunpimennyksessä sen osan kuusta, mihin paistaa aurinko, ja sen osan, mikä on osittaisessa pimennyksessä, valoisuusero ero on jopa 8 aukkoa.
  • Tämän artikkelin taulukkojen mukaan tavallisen täysikuun ja täydellisessä kuunpimennyksessä olevan kuun valoisuus ero on noin 11 – 18 aukkoa!

Tästä on tietenkin se hyöty että kuun puhkipalaminen ei ole ongelma täydellisen kuunpimennyksen aikana. Eli tavallisesti täysikuuta kuvatessa joskus 30 min – 60 min auringonlaskun jälkeen kuu alkaa olemaan niin kirkas että se palaa puhki yhdessä valotuksessa, jos valottaa maiseman oikein. Ja mikäli haluaa kuvaan sekä oikein valotetun maiseman että kuun pinnan (eikä vain valkoista puhkipalannutta reikää), niin on otettava (vähintään) kaksi kuvaa ja yhdistettävä ne.

Mutta siitä että maan varjossa oleva kuu on hyvin himmeä, seuraa kaksi ongelmaa:

  • Osittaisen kuunpimennyksen aikana on vaikeaa kuvata siten että yhdessä valotuksessa näkyy sekä auringonvalossa oleva kuun osa että varjossa oleva kuun osa.
    • Jos ei ole riittävän pimeää, niin varjossa oleva kuun osa ei välttämättä näy lainkaan. Tällöin on helppo keskittyä kuvaamaan vain näkyvää auringonvalossa olevaa osaa.
  • Täydellisessä kuun pimennyksessä kuu on niin tumma, että kuu ei joko erotu taivaasta lainkaan (jos ei ole riittävän pimeää), tai että valotusajat kasvavat liian pitkiksi, ja kuusta tulee liike-epäterävä.

Lisäksi kun kuu on lähellä horisonttia, niin paksu ilmakehä vaimentaa kuun valoa reippaasti. Tämän lähteen mukaan auringonvalon tehosta katoaa 95% kun aurinko on yhden 1 asteen korkeudella horisontista. Oletan että sama vaimennus pätee myös kuunvaloon. Tämä tekee kuunpimennyksen kuvaamisesta horisontissa vielä haastavampaa.

Täydellinen kuunpimennus 27.-28.7.2018

Aluksi kannattaa lukea nämä kaksi artikkelia jotka käsittelevät tätä kuunpimennystä: Ursan tiedote kuunpimennyksestä ja Zeniitin artikkeli.

Kuunpimennyksen aikataulu Helsingissä on siis:

  1. Puolivarjopimennys alkaa klo 20:15 (Kuu siirtyy puolivarjoon eli penumbraan)
  2. Osittainen vaihe alkaa klo 21:24
  3. Kuu nousee Helsingissä klo 21:52
  4. Aurinko laskee Helsingissä klo 22:04 – Kuun korkeus horisontista on 0,6 astetta
  5. Täydellinen vaihe alkaa 22:30 (Kuu siirtyy täysvarjoon eli umbraan) – Kuun korkeus horisontista on 2,6 astetta
  6. Pimennys syvimmillään 23:22 – Kuun korkeus horisontista on 6,2 astetta
  7. Täydellinen vaihe loppuu klo 00:13 – Kuun korkeus horisontista on 8,7 astetta
  8. Osittainen vaihe päättyy klo 01:19 – Kuun korkeus horisontista on 10,2 astetta
  9. Puolivarjopimennys loppuu klo 2:29 – Kuun korkeus horisontista on 9,5 astetta

Kun ottaa huomioon että osittainkin pimentynyt kuu on himmeämpi, ja horisontissa oleva kuu on entistä himmeämpi, niin pidän aika todennäköisenä sitä että kun osittaisessa vaiheessa oleva kuu nousee klo 21:52 Helsingissä niin kuu ei nähtävissä ihan horisontissa lainkaan. Varsinkaan kun aurinko ei edes ole laskenut silloin. En osaa arvioida milloin kuu tulee näkyviin, koska minulle ei ole kokemusta täydellisen kuunpimennyksen kuvaamisesta. Mutta en olisi lainkaan yllättynyt jos kuuta ei näkyisi ensimmäisen 20-30 minuutin aikana. Tai korkeintaan kuusta on näkyvissä se pieni kaistale kuusta johon vielä osuu auringonvalo. Kuun esiin tuleminen voi kestää pidempäänkin kuin 30 minuuttia (varsinkin jos horisontissa on jotain utua). Ja jos pilvistä, niin kuuta ei näy tietenkään.

Täydellinen vaihe alkaa klo 22.30 Helsingissä. Mutta silloinkaan heinäkuun lopussa Helsingissä ei vielä ole täysin pimeää. Porvarillinen hämärä loppuu vasta 23:09, ja astronomista hämärää ei ole lainkaan.

Elokuun 2017 kuunpimennys, Helsinki

Elokuun 2017 kuunpimennys (600 mm ja reippaasti rajattu, ISO 1600, F9 ja 1/60 sekuntia), Helsinki

Ennenkuin valitset kuvauspaikan, niin kannattaa pohtia millaisen kuvan kuusta haluat:

Kun tavoite on selvillä, niin kannattaa pohtia tarkemmin kuvauspaikkaa. Kuvauspaikan valinnassa kannattaa ottaa huomioon:

  • Hyvä näkyvyys kuun noususuuntaan, eli esim. Helsingissä merenranta josta on hyvä näkyvyys kaakkoon. (Vaikka onkin hyvin epävarmaa että kuu näkyy horisontissa, niin en taida silti uskaltaa valita sellaista paikkaa mistä ei näe horisonttia…. 😉 )
  • Kuun kanssa samaan kuvaan olisi kiva saada joku kiinnostava kohde (mutta kun on mahdollista että kuu tulee näkyviin jonkun verran nousun jälkeen, niin pitkällä putkella voi olla mahdotonta saada horisontissa olevaa kohdetta ja kuuta samaan kuvaan).

Perinteinen paikka kuvata täysikuuta Helsingissä kesällä on Kaivopuisto, josta kuun saa usein kuvattua Suomenlinnan kirkon kanssa. Nyt kuun noususuunta on sellainen ettei kuuta onnistu Kaivopuistosta saamaan pitkällä putkella Suomenlinnan kirkon kanssa samaan kuvaan. Mutta kuu voi silti näyttää hyvälle Suomenlinnan muiden rakennusten yllä. Arvaukseni on että Kaivopuistossa on kymmeniä kuvaajia, joten siellä ei ainakaan tarvitse kuvata kuuta yksin 🙂

Kuunpimennyksen kuvaamisen asetukset

Kun olen kuvannut täydenkuun nousua horisontissa, niin olen usein joutunut turvautumaan ISO 1600 ja 3200 -arvoihin kuvatessani kuuta 400-600 mm polttoväleillä ja aukoilla f/5.6 – f/9 (muistathan että yhden asteen korkeudella kuu menettää 95% kirkkaudestaan, ja alempana vielä enemmän). Kun kuvaan kuuta pitkällä putkella, niin mielelläni haluaisin suljinajaksi vähintään jotain 1/15-1/50 sekuntia, jotta kuu ei olisi liikkeestä ”häiritsevän” epäterävä. Jos kuusta haluaisi ”viiltävän terävän”, niin suljinaika saisi olla lyhyempi kuin 1/100 sekuntia. Mutta jos kuun edessä on hieman pilviä, tai ilma väreilee voimakkaasti (kuten usein horisontissa olevaa kuuta meren yli kuvatessa), niin kuusta voi olla mahdotonta saada terävää kuvaa lyhyelläkään suljinajalla. Eli pisimmillään olen kuvannut kuun nousua 1/4 – 0,5 sekunnin valotusajoilla. Eikä nekään nyt välttämättä huonolle näytä (yllä olevassa galleriassa näkyy sellaisia kuvia).

Ja edeltävät olivat siis normaaliin täysikuun kuvaamiseen liittyviä arvoja, nyt täydellisessä kuunpimennyksessä oleva kuu on vielä paljon himmeämpi! Eli melko varmasti joudun kuvaamaan sitä ISO 3200 herkkyydellä vaikka se olisi korkeammallakin horisontista. Jos kamerasi kuva ei kohise kohtuuttomasti korkeimmillakaan herkkyyksillä, niin voi olla jopa parempi käyttää esim. ISO 6400 tai ISO 12800 -arvoa että saat suljinajasta riittävän lyhyen kuun liikkeen pysäyttämiseen.

Täydellisessä kuunpimennyksessä on erilaisia luokkia sille kuinka pimeä kuu on: L=4, L=3, L=2, L=1 ja L=0. Tämän lähteen mukaan kirkkaimmassa vaihtoehdossa (L=4) sopiva valotus olisi esim. ISO 3200, f/5,6 ja 1/15 sekuntia, L=3:lle oikea valotus olisi esim. ISO 3200, f/5,6 ja 1/4 sekuntia, L=2:lle ISO 3200, f/5,6 ja 1 sekunti, L=1:lle ISO 3200, f/5,6 ja 4 sekuntia ja L=0:lle ISO 3200, f/5,6 ja 15 sekuntia. Eli L=2 -kirkkauden omaavalle tai himmeämmälle kuulle voi unohtaa idean terävästä kuvasta pitkällä putkella missä maksimi aukko on f/5,6… Mutta valovoimaisemmalla objektiivilla (esim. 70-200  mm f/2.8 tai 300 mm f/2.8) L=2 -kirkkaudestakin saisi vielä varsin terävän kuvan: ISO 3200, f/2,8 ja 1/4 sekunti. Seuraavassa on jotain esimerkkejä Ursan Taivaanvahdista täydellisen kuunpimennyksen kuvausasetuksista: 1, 2, 3, 4 ja 5. Parhaan kuvanlaadun saavuttamiseksi täydellisen pimennyksen aikana pitäisi käyttää seurantajalustaa. Seurantajalusta kompensoisi maanpyörimisen ja kuun liikkeen, ja tällön pystyisi käyttämään merkittävästi pidempiä suljinaikoja.

Silloin kun kuu on vain osittain pimentynyt, niin auringon valossa oleva kuun osa voi olla lähes niin kirkas kuin normaali täysikuu. Tässä vaihessa ongelma ei ole liian pitkät suljinajat, vaan todennäköisesti se että saako samaan kuvaan auringon valossa ja maan varjossa olevat osat, ilman että mitään palaa puhki. Seuraa histogrammia, ja aseta puhkipalaneet kohdat vilkkumaan kameran näytöllä! Ja säädä valotusta käsin (kuten koko kuunpimennyksen kuvauksen ajan!). Jos ja kun tulee sellainen tilanne että samaa kuvaan ei saa valotettua oikein molempia osia, niin kannattaa ottaa kahdenlaisia kuvia: valotettu varjossa olevan osan mukaan (auringossa oleva osa palaa puhki) ja valotettu auringossa olevan osan mukaan (varjossa oleva alue jää niin tummaksi ettei se näy).

Lisää tietoa kuun kuvauksesta