Vinkkejä sinisen hetken, valaisevien yöpilvien ja ukkosen valokuvaamiseen

Sinisen hetken panoraama Hotelli Tornista, Helsinki (6 vaakakuvan panoraama Photoshopissa, 23 mm, ISO 100, f/9 ja exposure blend (8 ja 3,2 sekuntia))

Sininen hetki

Panoraama Olympiastadionin tornista, Helsinki

Sininen hetki on yksi suosikkiajankohdistani kuvata kaupunkimaisemaa. Parhaimmillaan kaupungin lämpimät keinovalot ja taivaan sini ovat kauniisti tasapainossa (ainakin valmiissa kuvassa, sillä välillä tämä vaatii dynamiikan laajentamista valotuksia yhdistämällä).

Sininen hetki on yleensä parhaimmillaan 15-90 minuutta ennen auringonnousua tai auringonlaskun jälkeen. Paras aika riippuu vuodenajasta (talvella sininen hetki tulee nopeammin kuin kesällä), siitä kuinka pilvistä on (pilvisellä säällä sininen hetki tulee myös nopeammin), ja onko kuvaussuunta auringonlaskuun päin vai vastakkaiseen suuntaan. Ensin kannattaa kuvata sinistä hetkeä auringonlasku selän takana, ja sitten auringonlaskun suuntaan. Näin kuvausaikaa saa pidennettyä.

Parasta sinisen hetken kuvausaikaa kaupungissa (yhteen suuntaan), voi olla vain noin 10-15 minuuttia. Näin voi käydä jos on pilvistä. Sillä lähes heti sen jälkeen kun maisema on pimentynyt riittävästi, eli taivas näyttää siniselle, niin kaupungin valosaste alkaa heijastumaan pilvistä, ja pilvien väri muuttuu likaisen kellertäväksi. Mitä matalammalla pilvet ovat, sitä nopeammin valosaaste ”pilaa” sinisen hetken. Joskus tosin kaupungin lämpimät keinovalot ja sininen hetki saavat yhdessä aikaan kauniin ”pinkin” sävyn pilviin. Jos vielä on puolipilvistä, eli pinkkien pilvien välistä näkyy sininen taivas, niin tätä ”pinkkiä hetkeä” kannattaa myös kuvata.

Tuomiokirkko ja Aleksanteri II:n patsas, Senaatintori, Helsinki

Sinistä hetkeä kuvatessa kannattaa kuvata RAW-kuvia, jotta valkotasapainoa voi säätää myöhemmin ja dynamiikka on mahdollisimman suuri. Sinisen hetken ”alkupuolella” kaupungin valot ja taivaan valaistus ovat tasapainossa ja yksi valotus riittää. Mitä myöhemmin kuvaa, sitä kirkkaampia kaupungin valot ovat ja ne palavat herkemmin puhki → tulee tarve ottaa useita valotuksia, ja yhdistää ne käyttäen exposure blending:iä tai HDR:ää. Mutta toisaalta käyttämällä valotusten yhdistämistä, väreistä saa voimakkaammat. Oheinen panoraama Olympiastadionin tornista on kolmen vaakakuvan panoraama ja kolmen valotuksen exposure blend (eli tähän on käytetty yhteensä 9 eri valotusta): kolmen vaakakuvaa eri suuntiin, 28 mm, ISO200, F8, ja valotukset 6, 13, ja 25 sekuntia.

Valotusten yhdistämistä käyttäen kuvausaikaa voi myös jatkaa. Keskikesällä Helsingissä, kun käyttää exposure blendingiä tai HDR:ää, voikin kuvata läpi koko yön (00-03). Ja sen jälkeen onkin hyvä jo jäädä odottamaan auringonnousua…

Heijastuksia (meri, märkä asfaltti,…) kannattaa hyödyntää. Heijastuksen avulla kaupungin valojen määrän saa tuplattua. Eikä heijastavan alueen tarvitse olla iso. Oheinen kuva Tuomiokirkkosta on otettu noin 50 x 100 cm lätäkön edessä. Kuvan tiedot ovat: 16 mm, ISO 200, f/13 ja exposure blend (20, 8 ja 3.2 sekuntia).

Lisää sinisen hetken kuviani on nähtävillä Helsinki – sininen hetki ja Helsinki Panoraamat – Sininen hetki ja yö -gallerioista.

Valaisevat yöpilvet

Valaisevia yöpilviä, Tuomiokirkko ja Aleksanteri II:n patsas, Senaatintori, Helsinki (17 mm, ISO 200, F9 ja exposure blend (8, 3,2 ja 1,3 sekuntia))

Valaisevat yöpilvet ovat yleensä noin 80 km korkeudella olevia pilviä, joihin osuu auringonvalo silloin kun aurinko on 4-16 astetta (oman kokemukseni mukaan 8-16 astetta) horisontin alapuolella. Parhaiten valaisevia yöpilviä on yleensä näkyvissä heinä- ja elokuussa. Usein valaisevia yöpilviä on näkyvissä vain lähellä horisonttia, välillä ne nousevat korkealle taivaalle.

Valaisevat yöpilvet, Kuressaari, Saarenmaa, Viro

Valaisevien yöpilvien valokuvaaminen hyvin lähellä sinisen hetken kuvaamista, taivas on vain kiinnostavampi 🙂 Pilvien laajuudesta riippuen, sopiva polttoväli vaihtelee laajakulman ja lyhyen teleobjektiivin välillä. Valaisevat yöpilvet liikkuvat, mutta sen verran hitaasti että jopa 30 sekunnin valotusaikaa voi käyttää huoletta.

Itse olen onnistunut näkemään näyttäviä, korkealle taivaalle nousevia, yöpilviä viime vuosina noin yhden kerran kesässä. Horisontin lähellä yöpilviä on useammin, mutta ne eivät ole valokuvauksellisesti kovin kiinnostavia.

Valitettavasti en tiedä mitään keinoa jonka avulla valaisevien yöpilvien näkymistä voisi ennustaa. Eli yöpilviä nähdäkseen pitää vain olla liikkellä kesällä keskiyöllä tai sen jälkeen. Ursan Taivaanvahdista voi myös tilata hälyytyksen jos joku raportoi näkevänsä yöpilviä lähialueilla. Mutta harvoin sitä tulee päivystettyä sähköpostin äärellä puolen yön jälkeen…

Ukkonen ja salamaniskut

Kiira-myrskyn salama Särkän takana, Kaivopuisto, Helsinki (35 mm, ISO 100, f/9 ja 8 sekuntia)

Salamaniskuja voi valokuvata myös päivällä, mutta yöaikaan on tarjolla näyttävimmät ukkoskuvat. Sinisen hetken aikaan ja pimeällä kameran voi asettaa kuvaamaan jatkuvasti muutaman sekunnin – 30 sekunnin valotuksia. Aseta kamera siis jalustalle, valitse sarjakuvaus, kiinnitä lankalaukaisin kameraan, suuntaa kamera ukkosta kohti, tarkenna horisontissa näkyviin kohteisiin, säädä oikeat asetukset muutamien koekuvien avulla, ja lukitse lankalaukaisimen nappi pohjaan. Kun salama välähtää valotuksen aikana, pysäytä sarjakuvaus, tarkista valotus, ja säädä sitä tarvittaessa.

Kiira-myrskyn salama ja Tuomiokirkko Hotelli Tornista (24 mm, ISO 100, f/10 ja 0,4 sekuntia)

Valotus kannattaa asettaa hieman tummaksi, jotta sitten kun salama valaisee pilvet, niin ne eivät pala puhki. Muista että vain ISO ja aukko vaikuttavan salaman kirkkauteen (suljinajalla ei merkitystä). Joten jos salama palaa puhki, niin säädä ISOa tai aukkoa pienemmäksi. Jälkikäteen valitaan vain ne kuvat, joissa on salama, ja muut kuvat poistetaan.

Päivällä kuvaamisessa on kaksi vaihtoehtoa, joko käyttää salamatriggeriä (esim. tälläistä) tai kuvata jatkuvasti lyhyellä suljinajalla. Koska ukkonen päivällä ei ole niin näyttävä, ja hyvät tilaisuudet ovat harvassa, niin en ole ostanut salamatriggeriä. Olen siis kuvannut vain lyhyellä suljinajalla, ja kuluttanut suljinta 🙂 Kun olin kuvaamassa Kiira-myrskyn salamointia Hotelli tornissa, niin otin vajaassa parissa tunnissa yli 2500 kuvaa… Suljinajat vaihtelivat pääsin 0,4 ja 0,8 sekunnin välillä. Tämä onnistui varsin hyvin kun Kiira-myrskyn pilvet olivat paksut, ja valoa oli selvästi vähemmän kuin normaalisti iltapäivällä.

Vaikeinta salamakuvauksessa on hyvän kuvauspaikan löytäminen: Ukkosen suuntaan pitää olla hyvä näkyvyys, mutta paikka on toivottavasti suojassa pahimmalta sateelta (etulinssi märkänä kuvaamisesta ei tule mitään), tai ainakin kuvaussuunta on myötätuuleen. Eikä turvallisuutta pidä unohtaa: salamaniskujen lisäksi vaaraa voi aiheuttaa kovat ukkospuuskat ja syöksyvirtaukset. Kuvauspaikasta on siis päästävä helposti turvaan. Parasta olisi jos ukkonen menisi ohitse, siten että sadealue ei ollenkaan osuisi kuvauspaikkaan, ja salamaniskuistakaan ei olisi vaaraa. Tälläinen ideaalinen tilanne oli keväällä 2014 kun kuvasin Vuoden Luontokuvakilpailun Maisemat -sarjan voittajakuvan Kaivopuistossa.

Lisää kuviani salamaniskuista on nähtävillä Helsinki – Ukkonen -galleriassa. Ukkoseen liittyy myös usein näyttäviä pilvimuodostelmia, niitä kannattaa myös kuvata. Helsinki Panoraamat – Kevät ja kesä -galleriassa on muutamia näyttäviä ukkospilviä.

Lisää tietoa yövalokuvauksesta