Uusi galleria: Helsinki – Sumuinen yö II

Linkki Helsinki – Sumuinen yö II -galleriaan

Lisäsin sivuilleni uuden Helsinki – Sumuinen yö II -gallerian. Sumu on yöllä erittäin kuvauksellista! Ja tänä vuonna olen onnistunut kuvaamaan sumuista Helsinkiä kolmena yönä 🙂 Kaksi näistä öistä oli toukokuun lopussa, ja kun yöt olivat silloin lyhyitä, niin kuvasin läpi yön, siis auringonnousuun asti 😀 Tästä on myös se hyöty että silloin voi yhden yön aikana kuvata 2 sinistä hetkeä (vinkkejäni sinisen hetken kuvaamiseen).

Normaalisti en siis halua kuvata maisemia kaupungissa keskellä yötä, sillä musta taivas (pilvetön yö) tai tasaisen keltainen / rusehtava / harmaa taivas (pilvinen yö) ei näytä kuvissa hyvältä. Mutta sumuisena yönä kaupungin valot valaisevat maiseman yllä leijuvan sumun, ja taivas on saman värinen kuin maisema alempanakin. Sumu korostaa myös syvyysvaikutelmaa, koska kaukaiset kohteet katoavat sumuun. Ja kirkkaat valot luovat sumuun kuvioita tai joskus jopa ”mystisen hehkun”.

Kun siis lähden kuvaamaan sumuista kaupunkimaisemaa, niin yleensä etsin kohteita missä on eri etäisyydellä olevia kohteita, jotta tämä kaukaisten kohteiden matalampi kontrasti pääsee esille. Ja keinovaloja on myös hyvä olla eri etäisyyksillä. Jos haluat lisää vinkkejä sumussa kuvaamiseen, niin tule Täydellistä valoa etsimässä – inspiraatiota ja ideoita maisemavalokuvaukseen webinaarikurssille (13.10-9.12.). Tällä kurssilla kuulet miten olen ottanut lempikuviani, eli näytän parhaita kuviani Helsingistä ja Lapista. Ja yksi kuvausreissu, minkä tulen käymään lävitse tällä kurssilla sumuinen yö ja sumuinen auringonnousu toukokuulta 2021 (tältä reissulta tuli myös koko kesän 2021 suosikkikuvani, se on näkyvillä kurssikuvauksessa, järjestyksessä toinen kuva).

This entry was posted in Arkkitehtuurivalokuvaus, Kaupunkikuva, Maisemakuva, Yövalokuvaus and tagged , , , , , .

One Comment

  1. Matti Sandkvist 11/10/2021 at 22:44 #

    Hienosti perustelet kuvaamistasi sumuisessa maisemassa. Valmistelu on mielestäni valokuvaamisen tärkeä osa. Lopullinen kuva on pieni ohikiitävä ajanjakso – joskus vain sekunnin osia. Oikeasti moneen kuvaan on kulutettu paljon aikaa, etsitty kuvakulmaa, kuroteltu, kyykitty, ajoittain jopa makailtu. Odotettu, kytätty, maltettu ja vaikka mitä. Itse kuvatessani nautin eniten kuvan ottoa edeltävästä tekemisestä, joskus valvomisesta, joskus aikaisin heräämisestä, kävelemisestä kuvauspaikalle, luonnon äänien kuuntelusta, aaltojen kiviin osumisen katselusta ja vaikka mistä. Ei kukaan voi saavuttaa sitä fiilistä, joka kuvaajalla on kuvaushetkellä. Parhaimmillaan kuva herättää kuvan katsojalle omat fiilikset ja tunnelmat. Win-win.