Turvallisuus ja mukavuus

• Pukeudu lämpimästi! Muista erityisesti lämpimät hanskat ja jalkineet (molemmissa voi käyttää apuna kemiallisia lämmittimiä). Kameran käyttö kohmeisin käsin ei ole hauskaa, eikä kuvaamiseen pysty muutenkaan keskittymään jos palelee.
• Yksi tapa pitää kädet lämpimänä on käyttää kaksia hanskoja päällekkäin: pääosan ajasta on siis kaksinkertaiset hanskat kädessä, mutta on kun jotain tarkkuutta vaativaa säädettävää (esim. muistikortin vaihto), niin paksut päällimmäiset hanskat pois. Toisaalta jos hanskat ovat vain riittävän pehmeät, niin aika paksuillakin hanskoilla oppii käyttämään kameraa (itse onnistun käyttämään kameraani Hestra Army Leather Heli Ski -hanskojen kanssa). Jotkut käyttävät myös kynsikkäitä (=avosormiset sormikkaat), mutta itse olen todennut että sormenpäät kylmettyy kynsikkäissä liikaa.
• Tuuli voimistaa pakkasen jäähdyttävää vaikutusta merkittävästi, joten kasvojen suojaaminen on  myös välillä tarpeen. Parhaiten kasvoja suojaa kommandopipo. Se ei ole kovin tyylikäs, mutta ei niitä muita ulkoilijoitakaan ole kovin monia 15-25 asteen pakkasella ja kovassa tuulessa Helsingin rannoilla 🙂
• Lähikuvia jäästä ottaessa on usein mentävä polvilleen, puutarhurin / remonttimiehen polvipehmusteet tekevät polvistumisesta paljon mukavampaa.
• Liukuesteet jalkineissa ja jääpiikit jalustan jaloissa helpottavat kuvaamista ja liikkumista jäisillä rannoilla.
• Muista turvallisuus: Älä mene heikolle jäille, erityisesti salmissa ja jokien rannoilla pitää olla hyvin varovainen (virtaava vesi pitää jäät heikkoina, ja jään pettäessä virtaus voi jopa vetää jään alle). Jääpiikit kannattaa pitää jäille mennessä mukana. Jäisillä rannoilla kannattaa liikkua myös varovasti, kaatuessa voi loukata itsensä tai hajottaa kameran.

Kameran käsittely

• Kamerat kestävät yleensä varsin hyvin pakkasta, vaikka käyttöohjeissa alin käyttölämpötila onkin usein 0°C. Jos kamerat kestää viikkojen matkat pohjois- ja etelänavalle enimmillään -40°C pakkasessa (esim. Poppis Suomelan naparetket), niin kestää ne todennäköisesti Suomen talvenkin. (Huom. en ota vastuuta jos tämän artikkelin perusteella uskaltaudut pakkaseen kuvaamaan, ja kamerasi hajoaa!)
• Teoriassa kameravalmistaja kai voisi kieltäytyä takuukorjauksista jos jotenkin olisi perusteltavissa että vika johtuu kameran käyttämisestä pakkasessa. Tosin yhteen omaan kameraani vaihdettiin mukisematta suljin/peilikoneisto takuuaikana, vaikka vikailmoitukseni olikin seuraava: ”kamera kieltäytyy ottamasta kuvaa kun kamera on jäähtynyt tunnin verran -10°C pakkasessa”.
• Kameran LCD-näyttön toiminta voi hidastua pakkasella. Omassa 5D Mark II -kamerassani havaitsin että kameran päällä oleva LCD näyttö aavistuksen verran hidastuu noin -20°C:ssa. Mutta siitä ei ollut mitään haittaa.
• Akut sen sijaan menettävät merkittävän osan kapasiteetistaan pakkasessa. Pidä vara-akku lämpimässä taskussa (taskun voi lämmittää vaikka kemiallisilla kädenlämmittimillä), ja kun akku uupuu kamerassa, niin pistä se lämpimään taskuun. Kun on tarve seuraavan kerran vaihtaa akkua, niin vanha akku on lämminnyt käyttökelpoiseksi. Uudemmissa kameroissa akut kestävät tosin jo aika hyvin pakkasta. Viime vuosina en ole joutunut turvautumaan akun lämmittämiseen kesken kuvausten taskussa, kun taas ensimmäisessä digijärjestelmäkamerassani (Canon 10D), akkua sai vaihtaa puolen tunnin välein -20°C pakkasessa. Huom. akun ”virkistäminen” lämmittämällä ei välttämättä toimi uusissa kameroissa jotka tunnistavat ja muistavat akkujen varaustilat. Kun akku on kerran tyhjentynyt kameran mielestä, niin lämmittäminen ei auta, koska kamera muistaa sen olevan tyhjä.
• Kovalla pakkasella älä hengitä kameraa kohti, sillä hengityksesi huurtuu kameran pintaan. Erityisesti jos hengität etsimeen, niin et näe siitä lävitse. Tai jos hengität etulinssiin, ja se huurtuu, niin voit unohtaa kuvaamisen…
• Jos käytät L–kiinnitystä kamerassasi (esim. tällaista), niin teippaa (vaikka jollain paksulla kangasteipillä) L-kiinnityksen kameran vasempaan sivuun tulevan alumiinisen kiskon takareuna. Jos siis et halua että nenäsi jäätyy siihen kiinni kun katson etsimestä…
• Kun viet objektiivin sisältä lämpimästä ulos, niin objektiivin sisälle jää lämmintä ja kosteaa huoneilmaa. Kun objektiivi jäähtyy, niin kosteus saattaa tiivistyä objektiivin sisäpinnoille. Mutta kun objektiivi on kunnolla jäähtynyt, kosteustiivistymä katoaa. Yhtenä talvena minulle kävi näin muutaman kerran Canon 24-70 F2.8 -objektiivin kanssa. Objektiivin etulinssin keskikohtaan (missä lasi on ohuimmillaan ja siten se kohta jäähtyy nopeiten) on tullut reilu puoli senttiä halkaisijaltaan oleva kosteustiivistymä. Mutta se katosi 30-60 minuutissa.
• Kun lämpimän kameran vie sisältä ulos lumisateeseen, niin kaikki siihen osuvat lumihiutaleet sulavat. Joten mikäli on mahdollista, niin kameran kannattaisi antaa ”pakastua” ennen lumisateelle altistamista. Ainakin kannatta käyttää vastavalosuojaa, sillä se vähentää objektiiviin osuvia lumihiutaleita. Myös UV-suodatin on hyödyllinen lumisateessa sillä se jäähtyy paljon nopeammin pakkasen puolelle kuin objektiivin etulinssi, eivätkä lumihiutaleet sula siihen osuessaan.
• Ota mukaan silikonista tehty käsipuhallin (esim. tällainen Giottos Rocket Air Blower), millä voit puhaltaa kamerasta lumet pois. Hanskalla lumen pois rapsuttaminen on paljon hankalampaa, ja itse et voi puhaltaa (lumet sulaisi ja kastelisi kameran!).
• Kamerat eivät pidä kosteudesta, eli ”vaarallisin vaihe” on kameran tuominen sisään lämpimään kuvausreissun jälkeen, sillä silloin kameraan voi tiivistyä kosteutta. Pistä kamera muovipussiin ulkona tai anna kameran olla tiiviisti suljetussa kamerarepussa tai -laukussa, ja anna kameran lämmitä hitaasti (useiden tuntien ajan) huoneenlämpötilaan. Ota muistikortti ulos kamerasta ennen sisääntuloa, niin pääset katsomaan kuvia heti.
• Jos tuot kameran sisälle suojaamatta sitä, ja siihen tiivistyy kosteutta, niin älä ainakaan vie sitä uudestaan pakkaseen. Jäätyvä kosteus voi hajottaa kameran välittömästi!

Kuvauskohteet

• Kun pakkasta on noin -15°C tai enemmän ja meri on avoinna, niin merelle muodostuu merisavua → heti kuvaamaan! Yleensä tällaisia päiviä on 1-4 talvessa Helsingissä. Kylmän yön jälkeen merisavu on auringonnousun ja aamupäivän aikana parhaimmillaan, ja lämpötilan noustessa iltaa kohti merisavu heikkenee tai katoaa kokonaan. Joskus harvoin merisavua pystyy kuvaamaan myös auringonlaskun aikaan, jos pakkanen pysyy kireänä.
• Voimakas merisavu voi myös huurruttaa kauniisti rannan lähellä olevat puut ja kivet. Erityisesti meren ympäröimässä Suomenlinnassa tämä on melko tavallista. Helsingin keskustassa se on paljon harvinaisempaa, viimeksi vuonna 2010 lähes kaikki Helsingin keskustan puut olivat huurteessa.
• Keskitalvella aurinko nousee ja laskee hyvin loivassa kulmassa, taivaalla voi olla hyviä värejä jopa tunti ennen auringonnousua tai tunti auringonlaskun jälkeen.
• Lumi heijastaa valoa talvella (eli mustia varjoja ei synny), joten keskipäiväkin voi olla hyvää kuvausaikaa.
• Älä unohda lähikuvia jäämuodostelmista ja jääpuikoista. Voit asettaa jääkimpaleen auringonlaskua vasten (esim. kiven tai toisen jalustan päälle), niin saat dramaattiset värit.
• Meren jäätymisajankohta (yleensä joulu- tai tammikuu Helsingissä) on parasta aikaa rannan jäämuodostelmien ja jäälauttojen kuvaamiseen. Sellaiset rannat joilla on aaltoja (esim. ohi kulkevista laivoista), tarjoavat yleensä parhaat jäämuodostelmat.
• Kevät (yöpakkasia, mutta aurinko sulattaa päivällä) on parasta aikaa jääpuikkojen kuvaamiseen.

Kameran asetukset

Seuraavassa on lyhyt tiivistelmä maisemavalokuvauksessa tavallisesti käyttämistäni kameran asetuksista. Se miten säädän kamerani asetuksia, ei muutu mitenkään merkittävästi kesän tai talven aikana, vaan periaatteet pysyvät samana.

• Kuvaan usein siten että annan kameran automatiikan määrittää ensin valotuksen aukon esivalinta -tilassa, ja korjaan sitten tätä valotusta kameran histogrammin (ja LCD-näytöllä vilkkuvien ylivalottuneiden alueiden) perusteella. Eli otan yhden kuvan, ja säädän sitten valotusta valotuksen korjauksella haluamakseni. Jos toinenkaan valotus ei onnistu, niin säädän uudelleen. Välillä siirryn käyttämään manuaalivalotusta.
• Pyrin ”valottamaan oikealle” (Expose To The Right), eli sijoittamaan histogrammin oikealle (valoisaan päähän), kuitenkin siten ettei mikään oleellinen osa kuvasta kuitenkaan ylivalotu. Ideana tässä ETTR-menetelmässä on se että tallennetaan mahdollisimman laadukas RAW-kuva (vaaleassa kuvassa on mm. vähemmän kohinaa), josta on sitten hyvä lähteä säätämään lopullista kuvaa kuvankäsittelyohjelmilla. Eli jos kohteena on vaalea lumimaisema, niin valotuskorjausta täytyy yleensä käyttää +0,5…+2,5 aukkoa.
• Jos maiseman valotuserot ovat niin suuret ettei yhdellä valotuksella pysty tallentamaan koko maisemaa hyvin (eli taivas palaa puhki, tai varjoalueet jäävät mustiksi), niin silloin kannattaa ottaa useampia kuvia eri valotuksilla (esim. haarukoida). Nämä valotukset voi sitten yhdistää Photoshopissa tasojen avulla (englanninkielinen termi on Exposure Blending, tutoriaalini aiheesta: Valotusten yhdistäminen (Exposure Blending) Photoshop Elementsin avulla), tai HDR-ohjelmien avulla. Itse yhdistän yleensä kuvat Photoshopissa tasojen avulla, eli valitsen käsin mitä mistäkin tasosta haluan mukaan lopulliseen kuvaan.
• Kuvaan RAW-kuvia, koska valotuksen ja valkotasapainon säätö onnistuu helposti RAW-konvertterissa.
• Valkotasapaino on usein automaatilla tai aurinkoisella, mutta säädän valkotasapainoa usein RAW-konversiossa hieman. Automatiikka esim. tekee kuvista välillä liian kylmiä, ja haluan hieman lämmittää niitä. Aurinkoinen valkotasapaino taas johtaa välillä liian lämpimiin sävyihin.