Revontulien ennakointi ja valokuvaaminen

Revontulet Riisitunturin yllä (panoraama, 20 mm, ISO 3200, f/2,8 ja 8 sekuntia)

Seuraava teksti on kirjoitettu lähinnä Etelä- ja Keski-Suomen kannalta. Pohjoisempana revontulia näkyy paljon useammin, esim. Kilpisjärvellä revontulia näkyy tilastojen mukaan kolmena yönä neljästä. Ilmatieteenlaitoksen sivuilla on myös hyvä artikkeli erilaisista aikajänteistä mitkä liittyvät revontulien ennustamiseen.

Revontulia (lue täältä lyhyt artikkeli revontulien väreistä ja muodoista) voi kuvata ympäri vuoden jos vain riittävän pimeää. Tilastollisesti parasta aikaa revontulien kuvaamiseen on keväällä ja syksyllä, kevät- ja syyspäiväntasauksen lähipäivinä (20. tai 21.3. ja 22. tai 23.9.). Eli ainakin silloin kannattaa seurata tilannetta!

Revontulien ennustaminen ja ennakointi

Revontulikorona, Suomenlinnan lautta, Helsinki (14 mm, ISO 3200, f/2,8 ja 2 sek)

Revontulien näkymisen todennäköisyyttä voi seurata erilaisista mittareista:

  • KP-ennusteita, jotka pyrkivät arvioimaan revontulien näkymisen todennäköisyyttä (katso täältä millä KP-arvolla revontulia pitäisi näkyä eri puolella Suomea), tehdään 27 ja 3 päiväksi. Näitä ennusteita luo esim. NOOA. Ennusteet perustuvat aikaisemmin havaittujen koronan aukkojen kiertoon auringon ympäri (yksi kierros kestää ~27 vuorokautta). 27 päivän ennuste ei ota huomioon satunnaisia koronan massapurkauksia, joita voin tapahtua milloin vain. Eli revontulia voi näkyä vaikka 27 päivän KP-ennuste on huono. 3 päivän KP-ennuste on luotettavampi, sillä se huomio myös äskettän tapahtuneet koronan massapurkaukset. Nämä ennusteet kertovat hyvin karkeasti onko mitään odotettavissa, mutta vaikka ennuste olisi KP5-6 (millä pitäisi revontulia näkyä Etelä-Suomessakin), niin silti revontulia ei aina näy. Kovimpien revontulimyrskyjen (KP6-KP7) aikaan Etelä-Suomessakin on mahdollista nähdä revontulikorona. Oheinen korona on siis kuvattu Suomenlinnan lautalta lokakuussa 2015 voimakkaan revontulimyrskyn aikana.
  • Satelliittien (DSCOVR ja ACE) mittausdata ennustaa revontulia paremmin kuin KP-arvot, koska se mittaa todellista aurinkotuulta maan läheisyydessä. Satelliitista aurinkotuulen matka maahan kestää kuitenkin yleensä vain 40-80 minuuttia. Eli näiden mittareiden perusteella ennakkovaroitus tulevista revontulista on lyhyimmillään noin 40 minuuttia (jos osaa lukea mittareita, niin joskus pidemmänkin aikavälin ennustus onnistuu). Itse seuraan näitä mittausarvoja Jemman sivuilta (yleinen mittareiden tulkintaohje, tämä kannattaa lukea!). Jemman sivuilla on myös selitykset siitä mitä mikin mittaus tarkoittaa (klikkaa ”?” kunkin mittarin vieressä). Jos näitä mittareiden merkitystä haluaa nopeasti tulkita niin Bz (eli karkeasti interplanetaarisen magneetikentän voimakkuus ja suunta, jonka mahdollisimman pieni arvo on toivottavaa, siis esim. -10 on hyvä, -15…-20 on erinomainen arvo), aurinkotuulen nopeus (suuri nopeus parempi, 500-600 km/h on jo melko hyvä arvo) ja aurinkotuulen tiheys (suuri tiheys parempi, yli 10 hyvä, 20-50 erinomainen arvo) ovat tärkeimmät. Eli mitä punaisempi mittarin arvoa kuvaava käyrä on, sitä todennäköisempää revontulien näkyminen on. Jos kaikki nämä kolme mittaria ovat punaisena (tai edes 2 on punaisena, eikä kolmaskaan ole huono), niin Etelä-Suomessakin kannattaa lähteä kuvaamaan (siis yrittämään kuvausta, ei se 100% takuu ole revontulien näkymisestä…).
  • Maanpäällisten mittareiden mittausdata kertoo nykyhetken tilanteen, ja Suomen arvot näkyvät Avaruussääkeskuksen Avaruussää Suomemessa -sivulta. Silloin kun nämä mittarit ovat punaisella (siis ”Revontulten todennäköisyys -pallot” kartassa), revontulet näkyy jo (todennäköisesti), eli jos aktiivisuuspiikki on lyhyt, niin silloin ei enää ehdi lähteä kuvaamaan, pitäisi olla jo kuvaamassa! Sivulla on myös yhden tunnin Aktiivisuusennuste (Helsingissä seuraan Nurmijärven ennustetta), mutta sen vaihteluväli on niin suuri että en pidä sitä kovin hyödyllisenä (tosin jos ennustettu maksimiarvokin on matala, niin sitten ei ehkä näy mitään seuraavan tunnin aikana). Ilmatieteenlaitoksen sivulta voi myös seurata magneettisen aktiivisuuden kehitystä kuluneen vuorokauden aikana eri paikkakunnilla, eli tästä voi jälkikäteen todeta milloin olisi pitänyt olla kuvaamassa… Tai parhaassa tapauksessa todeta että oli kuvaamassa juuri oikeaan aikaan 😀
Revontulet tylsällä etualalla, Kopparnäs, Inkoo (28 mm, ISO 6400, f/2,8 ja 3,2 sek)

Mutta helpoin tapa ennakoida revontulia on ehkä seurata keskustelua Revontulikyttääjät-ryhmässä Facebookissa. Sillä luodaan jokaiselle yölle oma ”päiväketju”, jossa arvioidaan revontulien näkymisen todennäköisyyttä, ja osallistujat julkaisevat omia revontulihavaintojaan. Tai purkavat turhautuneisuuttaan, jos arvot on hyvät, mutta pilvet estävät näkyvyyden… Aktiivisimpia yönä ketjussa voi olla yli 1000 kommenttia.

Paikan valinta

Kuvauspaikan valintaan kannattaa käyttää tarkkaa harkintaa, ja ottaa hieman riskejäkin. Revontulet ovat erittäin suosittu kuvausaihe, ja netti on täynnä revontulikuvia missä revontulet loimuavat jonkun tunnistamattoman metsänreunan päällä. Eli valtaosassa kuvista etuala on varsin tylsä eikä tuo paljoakaan lisäarvoa kuvaan. Ihan kuin ”tavallisessakin” maisemakuvassa, niin revontulikuvassa olisi hyvä olla etualalla kiinnostavia elementtejä. Esimerkiksi katsetta johtavia linjoja, rakennuksia (lato, hirsimökki…), tunnistettavia kohteita (silta, koski, vanhanaikainen tuulimylly,…),… Tai vaikka järvi tai joki, jolloin etualalle on mahdollista saada revontulien heijastus (huomioi että hieno heijastuu vaatii tyynen vedenpinnan, joten kovalla tuulella on turha lähteä heijastuksia metsästämään).

Sen vuoksi itse lähden pääkaupunkiseudulla mieluummin kuvaamaan revontulia Suomenlinnaan, kuin Helsingin ulkopuolelle, peltoaukiolle tai metsän keskelle, missä kuvassa ei olisi mitään tunnistettavaa. Tosin täytyy myöntää että kuvaus ei läheskään aina onnistu Suomenlinnassa valosaasteen vuoksi… Eli revontulet näkyvät sitä paremmin mitä vähemmän on valosaastetta. Valosaasteesta eroon pääseminen vaatii yleensä isosta kaupungista lähtemistä useiden kymmenien kilometrien päähän. Suomenlinnassa näkyivät siis vain voimakkaat revontulet, mutta jos siellä onnistuu, niin ainakin itse olen erittäin tyytyväinen 🙂

Revontulien valokuvaus

Revontulet Suomenlinnan yllä, Helsinki (21 mm, ISO 3200, f/3,5 ja 1,6 sek)

Kun lähdet kuvaamaan revontulia, tarvitset kameran jossa valotusta voi säätää käsin, laajakulmaobjektiivin ja jalustan. Lapissa sopiva objektiivi voisi olla esim. noin 14 mm (Samyangin 14 mm f/2,8 käsitarkenteisena on varmaan halvin varteenotettava vaihtoehto). Etelä-Suomessa revontulien kuvaamiseen harvoin tarvitsee niin laajaa objektiivia, esim. valovoimainen zoom 16-35 mm tai 24-70 mm voisi olla parempi. Objektiivin suositeltava valovoima on f/2.8 tai valovoimaisempi. Itse olen kuvannut revontulia yleensä 14 mm f/2.8, 20 mm f/1.4 tai 16-35 mm f/2.8 -objektiiveilla. Monet pitävät parhaana Sigman 14 mm f/1.8 -objektiivia. Mutta kyllä f/4 aukon objektiivillakin voi kuvata revontulia, ainakin niitä kirkkaimpia. ISO-arvoa on silloin vain nostettava korkeammalle.

Parhailla kännyköilläkin voi revontulia kuvata, kännyköiden yövalokuvausominaisuudet ovat kehittyneet huimasti viime vuosina! Mutta en ole itse koskaan kokeillut kännykän käyttöä, joten en osaa antaa siitä neuvoja.

Revontulien kirkkaus ja liikkeiden nopeus vaihtelevat suuresti. Joten mitään kovin yleispätevää ohjetta ei pysty antamaan. Jos revontulet ovat erittäin kirkkaita, niin jopa joku ISO 400 saattaa riittää, toisaalta himmeitä revontulia voi kuvaata ISO 3200 arvolla. Jos revontulet liikkuu hitaasti, niin valotusaika voi olla 10 sekuntia tai jopa enemmän. Toisaalta kiihkeimmän ”loimuamisen” aikana noin 1 sekunnin (tai alle) valotus voi olla tarpeen liikkeen pysäyttämiseksi. Kannattaa aloittaa esim. ISO 1600 herkkyydellä ja täydellä aukolla, ja päättää valotusaika revontulien aktiivisuuden mukaan karkeasti (vaikka seuraavasti: liike hyvin hidasta → 10 sekuntia, nopeaa liikettä → 2 sekuntia). Kun on saanut ensimmäisen kuvan otettua, ja revontulet näkyviin kamerassa, niin sitten pitää optimoida valotus arvot. Eli miettiä: Onko valotusaika sopiva, pysähtyykö liike? Onko ISO sopiva, sitten että valotus on oikein histogrammin mukaan (histogrammista kannatta tarkistaa että mitään ei pala puhki, eikä tumma pää jää pikimustaksi)? Onko varaa pienentää aukkoa, että saisi etualan terävämmäksi, jos etualalla on kohteita?

Itse tarkennan yleensä käsin tähtiin, kameran takanäytön avulla, takanäytön suurennus maksimissa (esim. 10x). Jos objektiivi on hyvin laajakulmainen (esim. 14 mm), niin silloin etualan kohteetkin ovat yleensä riittävän teräviä f/2.8 arvolla. Mutta jos sinulle on hieman pidempi polttoväli (esim. 24 mm), ja/tai todella valovoimainen objektiivi (esim. f/1,4), niin voi olla järkevää himmentää hieman että saat etualan kohteetkin teräväksi (esim. f/2,8 – f/4), jos revontulet ovat kirkkaita.

Revontulet Riisitunturin yllä (14 mm, ISO 3200, f/2,8 ja 8 sekuntia)

Voit myös tarkentaa hieman lähemmäs kuin tähtiin, jotta saat etualan tarkemmaksi (tähtiin tarkentaminen ”hukkaa” syvyysterävyysaluetta tähtien ”taakse”). Sopiva etualan kohde voi olla esim. 20-30 m päässä olevaan puun latva, ja jotta tarkennus onnistuu, voit valaista puun latvan taskulampulla (tällöin jopa automaattitarkennus puun latvaan voi onnistua). Tai, tähtiin tarkennuksen jälkeen, voit vain siirtää tarkennusta aavistuksen verran tähdistä lähemmäksi (esim. 1 mm objektiivin tarkennusasteikolla, oikea arvo riippuu suuresti objektiivista). Mutta tarkista aina otetusta kuvasta että tähdet pysyvät terävinä!! Aina myös kun vaihdat kuvauspaikkaa, kannattaa varmistaa että tarkennus ei ole liikahtanut siirtymisen aikana.

Käytän itse usein langallista kaukolaukaisinta revontulia kuvatessa jotta kamera ei tärähdä kuin painan laukaisinta. Myös 2 sekunnin vitkalaukaisinta voi käyttää (tai kännykkää, mutta esim. kovassa pakkasessa kännykkä ei ole hyvä valinta).

Lisää tietoa

Ennusteet

Revontulikamerat

Revontulet Suomenlinnan yllä 14.3.22 (eli seuraavana yönä tämän artikkelin julkaisun jälkeen!!)

Seuraavissa artikkeleissa on lisää vinkkejä revontulien kuvaamiseen, ja erityisesti esimerkkejä revontulikuvista erilaisissa tilanteissa.

Järjestän myös paljon maisemavalokuvauskursseja:

Ja suosittelen että tilaat Maiseman Lumo -uutiskirjeeni! Saat kuukausittain kuvausvinkkejä, ja tiedon uusista kursseistani 🙂