Töölönlahti ja Oopperatalo kuumailmapallosta / Linkki Helsinki – Kuumailmapallolento 2018 -galleriaan
Kävin kesäkuun puolessa välissä kuumailmapallolennolla Helsingin yllä viiden muun valokuvaajan kanssa. Toiveenamme oli lentää Helsingin ylitse, ja se toteutui 😀 Sovittuna päivänä perustuuli oli pohjoisesta etelään, ja se ei olisi mahdollistanut lentoa Helsingissä (olisi ollut riski ajautua Suomenlahdelle….). Mutta onneksi syntyi merituulta, joka puhalsi mereltä manterelle päin. Lähdimme lennolle siis Lauttasaaresta ja laskeuduimme Viikin pelloille (katso karttaa artikkelin lopussa). Lensimme Aerohotin pienellä pallolla, siihen mahtui kuusi asiakasta ja lentäjä. Kiitokset Aerohotille hyvistä järjestelyistä!
Lennon päätarkoitus oli kuvata, joten noin puolen tunnin lennolla kuvattiin todellakin koko ajan! Helsinki – Kuumailmapallolento 2018 -galleriassa on nähtävillä 63 ilmakuvaani tältä lennolta. Kuvasin myös joitain panoraamoja, ne onnistuivat yllättävän hyvin. Alla on panoraama koko Helsingin niemestä. Kuvasin kahdella kameralla, toisessa kamerassa oli 16-35 mm objektiivi, ja toisessa oli 70-200 mm objektiivi.
Panoraama koko Helsingin niemestä
Seuraavassa galleriassa on muutama kännykkäkuva lentoonlähdöstä (kamerat piti olla pakattuna reppuun sekä nousussa että laskussa, ja kamerareput oli tässä vaihessa jo korissa). Kori oli varsin ahdas, ja kun siellä oli 6 kuvaajaa, ja 6 kamerareppua, niin olimme kuin sillit suolassa 🙂
Tämä oli ensimmäinen kerta kun lensin kuumailmapallolla. Ja tuskin jää viimeiseksi 🙂 Eli suosittelen kuumailmapallolentoa, ja erityisesti sieltä kuvaamista, se on hieno kokemus! Jos aiot lähteä lennolle, niin seuraavassa on vinkkejäni kuumailmapallosta kuvaamiseen:
Kuumailmapallolentomme reitti Lauttasaaresta Viikkiin.
- Kuumailmapallon kori on ahdas (ainakin jos siellä on maksimimäärä asiakkaita), ja objektiivien vaihtaminen on hankalaa, eikä kovin suositeltavaa lennon aikana.
- Itse kuvasin kahdella kameralla, ja 16-35 mm + 70-200 mm objektiiveilla. Alun perin ajattelin kuvata vain alussa 16-35 mm (kun ollaan matalalla) ja sitten vaihtaa 24-70 mm. Mutta ei me nyt niin korkealle noustu että 16-35 mm olisi tuntunut liian laajalle. Joten en vaihtanut 16-35:sta 24-70:een. Seuraavallakin kerralla otan varmaan kaksi kameraa ja 16-35 mm ja 70-200 mm objektiivit mukaan. Jos olisi pakko valita yksi kamera ja objektiivi, niin kaupunkialuella varmaan valitsisin 16-35 mm, ja maaseudulla luultavasti 24-70 mm.
- Jos taivaalla on kivoja pilviä, niin polarisoivaa suodinta voisi käyttää (kuten yleensäkin maisemavalokuvauksessa). Nyt otin polarisoivat suotimet taskuun, mutta en nyt sitten vaihtanut niitä kun pilvet eivät olleet kovin näyttäviä. Mutta jos aiot kuvata panoraamoja, niin älä käytä polarisoivaa suodinta, sillä se vaikeuttaa panoraamojen yhdistämistä (taivaasta ei välttämättä tule tasainen). Ja pidentäähän se polarisoiva suodin myös suljinaikaa, joten varmemmin saat teräviä kuvia ilman polarisoivaa suodinta.
- Panoraamoja kannattaa kuvata! Ne näyttävät yllättävän kivalle. Ja yhdistäminenkin sujuu melko hyvin. Yhdistin ~10 panoraamaa Lightroomissa, ja kolmeen niistä tuli horisonttiin pieni pykälä/pykäliä. Mutta se oli helppo korjata Photoshopissa.
- Ota joku GPS-loggeri (tai kännykkäsovellus) mukaan, mistä näkee reitin ja kuvauskorkeuden, erityisesti kuvauskorkeus olisi kiva tietää kaikkiin kuviin! Itse unohdin tämän, mutta kännykässäni oli Moves-askelmittari josta sain oheisen karkean reitin. Mutta valitettavasti se ei tallentanut reitin korkeuksia.
- Tarkkaile histogrammia, ja LCD-näyttöä, ettei mikään pala puhki! Erityisesti valkoiset talot myötävalossa palaa todella helposti puhki. Valitettavasti talojen puhkipalamista ei välttämättä näe LCD-näytöllä tai histogrammista laajakulmalla (ne on niin pieniä). Eli kuvaa hieman tummia kuvia, joita voit sitten kuvankäsittelyssä vaalentaa. Tai ehkä kannattaa haarukoida varmuuden vuoksi.
- HDR:n tai exposure blendingin käyttö on ongelmallista kun kuvauspaikka liikkuu koko ajan. Itse tein exposure blendingiä puhkipalaneisiin pilviin muutaman kerran, ja se onnistui hyvin. Mutta puhkipalaneiden talojen korjaus on paljon vaikeampaa (kokeilin sitä vain yhteen kuvaan, eikä kuvien kohdistaminen onnistunut).
- Mikä on optimaalinen ISO, aukko ja suljinaika kombinaatio, riippuu omasta kalustosta ja omasta kuvaustyylistä. Itse kuvasin pääosin varmanpäälle (kuvauspaikka liikkuu, ja kiireessä tulee hosuttua…), eli yleisin käyttämäni ISO oli 400, ja suljinaika oli useimmiten jotain 1/320-1/400 sekuntia. Ainakin kuvat oli teräviä 🙂 Tosin niissä oli aavistuksen verran kohinaa, mutta ei niin paljoa että se haittaisi edes isojen tulosteiden tekemistä. Aukko oli yleensä f/7.1-f/9.
P.S. Jos kaupunkimaisemien valokuvaus kiinnostaa, niin tule kuvaamaan Stadin maisemia ensi syksynä Kaupunkimaisemat-valokuvauskurssilleni. Kuumailmapallosta emme käy kuvaamassa, mutta käymme kyllä kuvaamassa maisemia Stadin kattojen yllä 🙂
