Vinkkejä kuun valokuvaamiseen

Kuu ja Harmajan majakka Lauttasaaresta (kuvausetäisyys Harmajalle 7 km, 600 mm + rajattu, ISO 1600, F9 ja 0.3 sekuntia)

Jos haluat yövalokuvausvinkkejä (kuu, Linnunrata, star trail ja revontulet) videon muodossa, ja nähdä lisää esimerkkikuviani, niin osta Yövalokuvaus (24.8.23) -webinaarin tallenne verkkokaupastani (3 tuntia, 18€), kerron siinä perusteet yötaivaan kohteiden kuvaamiseen. Ja tilaa Maiseman Lumo -uutiskirjeeni, niin saat kuukausittain ajankohtaisia maisemavalokuvauskuvausvinkkejä, mm. milloin on parhaat päivät kuvata kuuta seuraavan kuukauden aikana!

Kuun kuvaamisen välineet

Kuuta voi kuvata kaikilla kameroilla, jopa kännykällä. Jos käytössä on kännykkä tai kamera jossa on vain laajakulmaobjektiivi, niin kuu jää yleensä hyvin pieneksi kuvassa. Tällöin kannattaa kuvata kuu maisemassa kuva -tyyppisiä kuvia, joissa kuu on vain pieni, mutta tärkeä lisä, muuten hienossa maisemassa.

Jotta kuun saisi näyttämään suurelta kuvassa, niin käytössä on oltava pitkä teleobjektiivi. Järjestelmäkameroissa tämä tarkoittaa esim. 300-500 mm polttovälejä (itse kuvaan kuuta usein 400-700 mm polttoväleillä). Myös joillain kompaktikameroilla, joissa on pitkä zoom-objektiivi (mainostetaan esim. 20 tai 40 kertainen zoom) saa kuun suureksi kuvassa.

Lisäksi näyttävät kuukuvat vaativat usein kuvankäsittelyä. Esim. jos auringonlaskusta on kulunut jo puoli tuntia tai enemmän, niin sekä maiseman että kuun saaminen samaan kuvaan vaatii usein kuun ja maiseman kuvaamista erikseen, ja näiden kuvien yhdistämistä Photoshopissa. Oikeita asetuksia kuun kuvaamiseen ja tarvittavaa kuvankäsittelyä opetan syksyllä järjestämälläni yövalokuvauskurssilla Helsingissä.

Kuun valokuvauksen suunnittelu

Suurimman haasteen kuun kuvaamiseen tarjoaa sää. Kuun nousun tai laskun kuvaaminen horisontissa ei onnistu läheskään joka kerta koska horisontissa on usein pilviä. Kuukuvaajan on siis hyväksyttävä se tosiasia että merkittävällä osalla kuvausreissuista kuun kuvaaminen epäonnistuu (tosin muita loistavia kuvia voi saada, esim. tämä kuva on epäonnistuneen kuukuvausretken sivutuote). Mutta välillä pilvet myös näyttävät hyvältä kuun ympärillä, esim. huhtikuussa 2014 kun kuu lopulta tuli esiin, niin pilvet kuun ympärillä olivat melko kuvaukselliset (oikeanpuoleinen kuva alla olevasta kuvaparista).

Jos sääennusteet näyttävät lupaavilta, niin seuraava tehtävä on selvittää mistä suunnasta kuu nouse tai laskee. The Photographer’s Ephemeris (TPE) on erinomainen ohjelma tähän tarkoitukseen. Sen avulla on helppo selvittää Google Map:sin päällä tarkat kuun nousu- ja laskusuunnat missä tahansa paikassa maailmalla. TPE on saatavissa iOS-laitteille ja sitä voi käyttää myös selaimessa tietokoneella (ilmainen mutta vaatii rekisteröitymisen). Android-käyttäjät voivat käyttää esim. PhotoPills-sovellusta.

Itse tykkään kuvata kuuta maisemassa, tai jonkun maamerkin kanssa. TPE:n avulla on myös helppo tutkia milloin täydenkuun saisi samaan kuvaan esim. Suomenlinna kirkon kanssa. TPE kertoo myös kuun korkeuden horisontista, ja osaa mitata matkoja, joten sitten vaan trigonometrian kaavat esille ja laskemaan että kun etäisyys on X km ja tornin korkeus on Y m, niin mikä on tornin korkeus asteissa kuvauspaikasta katsottuna, ja koska kuu on sitten TPE:n mukaan sillä korkeudella 🙂

Mitä pidempää polttoväliä käyttää kuuta kuvatessa, niin sitä suuremmalta kuu kuvassa näyttää. Ja mitä kauempana kuun vieressä / edessä oleva kohde on, niin sitä suuremmalta kuu suhteessa kohteeseen näyttää.

Suomenlinnan kirkko ja kuu Kaivopuistosta (420 mm, etäisyys kirkkoon 1,6 km) ja Hernesaaresta (600 mm, etäisyys kirkkoon 3,2 km), Helsinki
Exposure blending kuukuvalle
Exposure blending kuukuvalle

Yllä olevista kuvissa vasemmassa kameran ja Suomenlinnan kirkon välinen etäisyys oli noin 1,6 km. Oikealla olevassa kuvassa kameran ja Suomenlinnan kirkon välinen etäisyys oli 3,2 km. Ja kuu näyttääkin lähes kaksi kertaa suuremmalle suhteessa torniin. Tätä kokovertailua sekoittaa hieman se että vasemmanpuolinen kuu oli noin 14% keskimääräistä suurempi superkuu, ja oikeanpuolinen kuu oli taas vain 3% keskimääräistä suurempi. Oikeanpuolisessa kuvassa torni on myös vinottain, joten se näyttää leveämmälle.

Kuun valokuvaaminen osana maisemaa

Kuuta kuvatessa kannattaa mielestäni käyttää manuaalista valotusta. Valotus kannattaa tarkistaa histogrammista, ja erityisesti kuun palamista puhki kannattaa varoa. Puhkipalaneet alueet kannattaa myös asettaa vilkkumaan kameran LCD-näytölle, jotta ne havaitsee helpommin. Kuuta kuvatessa kannattaa käyttää RAW:ta, se antaa enemmän säätövaraa kuvankäsittelyssä (esim. lähes puhkipalannutta kuuta voi tummentaa RAW-kuvassa paremmin kuin JPG-kuvassa).

Jos kuu nousee ennen auringonlaskua, tai vain vähän auringonlaskun jälkeen (esim. 20 min), niin kuun palaminen puhki ei yleensä ole ongelma. Yksi valotus riittää tallentamaan sekä maiseman että kuun. Mutta vaikka valotus on helppoa, niin lopputulos ei välttämättä ole kovin näyttävä: erityisesti jos kuu nousee ennen auringonlaskua, niin auringonvaloa on vielä liikaa ja kuu näkyy vain ”haaleana” eikä pääse kunnolla esille.

Kun auringonlaskusta on enemmän aikaa (yli 30 minuuttia), ja jos haluat maiseman (oikein valotettuna) mukaan kuvaan, niin kuu palaa yleensä puhki. Jos haluat välttää sen, niin ota useita valotuksia (vähintään kaksi, toisessa kuu ja toisessa maisema oikein valotettuna) ja yhdistä ne exposure blendingin avulla. Kuu liikkuu yleensä valotuksen haarukointisarjan aikana hieman, joten kuun paikkaa on usein exposure blendingiä tehdessä siirrettävä muutamia pikseleitä (tämä on myös syy miksi HDR harvoin toimii kuukuvia yhdistäessä). Ongelmana on myös usein se että kuu on polttanut vaaleaan valotukseen isomman ”reiän” kuin kuun koko on tummassa valotuksessa. Yksi ratkaisu tähän on ottaa useita valotuksia, käyttää kuun ympäristön yhdistämisessä useita ”välivalotuksia” (=kuu on palanut puhki, mutta taivas on silti liian tumma), mutta tämä vaatii kärsivällisyyttä….

Kuukuvien exposure blending ei ole siis kovin helppoa, mutta se onnistuu kyllä. Usein ennen varsinaista exposure blendingiä, kuun vaaleaan maisemakuvaan ”polttamaa reikää” pitää pienentää. Minulla on verkkokaupassani on myynnissä Exposure blending maisemakuvaajalle -video, missä näytän kahdella esimerkillä miten yhdistän kuukuvat tässä tilanteessa. Videossa on käsitelty oheinen kuukuva.

Crusellin silta Jätkäsaaren ja Ruoholahden välissä, Helsinki (HP121)
Täysikuu ja Crusellin silta Jätkäsaaren ja Ruoholahden välissä, Helsinki (kahden vaakakuvan panoraama, 400 mm, ISO 400, F8 ja 1,6 sekuntia, lisäksi kuu 1/4 sekunnin valotuksesta)

Kun auringonlaskusta on noin tunti tai enemmän (syksyllä, talvella tai keväällä), on hyvin vaikeaa yhdistää valotuksia siten että sekä kuu että maisema olisivat oikein valottuneita ja kuva vaikuttaisi luonnolliselta. Tällöin annan kuun yleensä palaa puhki, ja kuvaan kuuta ja kuun siltaa melko lyhyellä polttovälillä. Kesäyöt ovat yleensä niin valoisia että kuun ja maiseman yhdistäminen onnistuu läpi yön.

Kuten jo aikaisemmin sanoin, pelkkä kuun kuvaaminen ei suuremmin kiinnosta minua, haluan mukaan myös maisemaa tai jonkun maamerkin. Jos kuuta tavoittelee esim. jonkun tornin taakse on huomioitava että kuu liikkuu yllättävän nopeasti. Mikäli haluat kuun tornin taakse täsmälleen keskelle, niin pitkällä polttovälillä (300-600 mm) sinulla on vain 1-2 sekuntia aikaa ottaa kuva. Tosin uudet yritykset ovat mahdollisia, jos vain kuvauspaikan maasto sallii liikkumisen. Eli voit siirtyä uuteen kohtaan, ja yrittää uudestaan. Esimerkiksi Kaivopuiston rannassa kuuta Suomenlinnan kirkon taakse aseteltaessa ehtii helposti tekemään useita yrityksiä.

Kuun kuvaaminen maisemassa / lähellä horisonttia pitkällä putkella vaatii tukevaa jalustaa, sillä pitkä polttoväli on erittäin herkkä tärähtämiselle. Lähellä horisonttia ollessaan kuun valo kulkee pitkään ilmakehässä ja himmenee, joten suljinajat pitenevät. Kun itse kuvaan kuuta, niin pitkästä polttovälistä johtuen maksimi aukko on usein f/5,6-f/8. Ja vaikka nostan ISOn usein 800-3200:een, niin silti en saa lyhyempiä suljinaikoja kuin 1/4-1/20 sekuntia. Tämä riittää kohtuullisen teräviin kuviin. Terävien kuvien ottamista haittaa myös usein ilman väreily lähellä maan- tai vedenpintaa. Eli vaikka käyttäisi kuinka lyhyttä suljinaikaa, niin ilman väreily pehmentää kuvaa.

Maisemia jalustalla kuvatessa käytän yleensä 2 sekunnin viivettä jotta kameran laukaisimen painalluksesta aiheutunut värähtely ehtii vaimenemaan ennen kuvan ottoa. Pitkällä putkella (300-600 mm) kuuta kuvatessa 2 sekuntia ei kuitenkaan välttämättä ole riittävän pitkä aika vaimentamaan värinää, ja 10 sekuntia taas tuntuu pitkälle, joten päädyn usein käyttämään lankalaukaisinta. Joskus pelkkä tuulikin voi saada jalustan värähtelemään jatkuvasti. Vinkkejä teräviin maisemakuviin artikkeli kannattaa lukea jos terävien kuvien ottamisessa on ongelmia.

Täysikuu, Helsinki
Täysikuu, Helsinki

Pelkän kuun valokuvaaminen

Kuvaan itse erittäin harvoin pelkkää kuuta, yleensä haluan aina mukaan myös jotain muuta, esim. tunnistettavan maamerkin. Mutta jos haluatte pelkästä kuusta mahdollisimman tarkan kuvan, niin kuuta kannattaa kuvata silloin kun se on mahdollisimman korkealla. Eli kuun valo joutuu kulkemaan mahdollisimman lyhyen matkaa ilmakehän lävitse.

Kun kuu on korkealla taivalla, niin kuu on periaatteessa kuin mikä tahansa muukin auringonvalossa oleva kohde, siis yllättävän kirkas! Kuu liikkuu melko nopeasti, joten parhaan terävyyden saavuttamiseksi pitkällä polttovälillä, on käytettävä lyhyitä suljinaikoja (esim. 1/100-1/400 sekuntia). Tällöin kuun kuvaaminen käsivaraltakin voi onnistua, varsinkin jos objektiivissa on tehokas kuvanvakaaja.

Ilmakehän väreily vähentää tarkkuutta joka tapauksessa, joten jos haluat parhaan mahdollisen tarkkuuden, niin kannattaa yhdistää useita kuvia. Oheiseen täysikuukuvaan otin 43 kuvaa, ja 15 parasta niistä yhdistetty, eli pinottu, RegiStax-ohjelmalla (RegiStax-ohjelma valitsi itse parhaat, siinä voi valita kuinka monta parasta % kuvista käytetään). Kuvien määrä ja yhdistämisparametrit eivät varmaan olleet parhaat mahdolliset. Joten jos tämä kiinnostaa, niin kannattaa lukea ohjeita ja keskusteluita avaruus.fi-foorumista, esimerkiksi täältä. Yksittäisten kuvien exif-tiedot ovat: 600 mm, ISO 800, f/10, ja 1/250 sekuntia. RegiStax-ohjelma ei toimi kovin suurilla tiedostoilla, joten ennen yhdistämistä rajasin kuvat siten että pitkä sivu oli alle 3000 pikseliä. Tämän rajauksen ja kuun keskittämisen kuvan keskelle voi automatisoida PIPP-ohjelmalla.

Esimerkkejä kuukuvista

Seuraavassa kuvagalleriassa on kuukuviani. Kuvien yhteydessä on mainittu kuvauspaikka, ja kameran asetukset (suljinajat puuttuvat muutamasta sellaisesta kuvasta jotka on yhdistetty useammasta valotuksesta).

Kuunpimennyksen valokuvaaminen

Suomenlinnan kirkko ja elokuun 2017 kuunpimennys Kaivopuistosta, Helsinki (KU308)
Suomenlinnan kirkko ja elokuun 2017 osittainen kuunpimennys Kaivopuistosta, Helsinki

Täydellisen kuunpimennyksen kuvaamisessa on yksi merkittä ero normaaliin täysikuun kuvaamiseen verrattuna: pimentynyt kuu on paljon himmeämpi! Eri lähteistä löytyy mm. seuraavat tiedot:

  • Tämän artikkelin mukaan osittaisessa kuunpimennyksessä sen osan kuusta, mihin paistaa aurinko, ja sen osan, mikä on osittaisessa pimennyksessä, valoisuusero ero on jopa 8 aukkoa.
  • Tämän artikkelin taulukkojen mukaan tavallisen täysikuun ja täydellisessä kuunpimennyksessä olevan kuun valoisuus ero on noin 11 – 18 aukkoa!

Tästä on tietenkin se hyöty että kuun puhkipalaminen ei ole ongelma täydellisen kuunpimennyksen aikana. Eli tavallisesti täysikuuta kuvatessa joskus 30 min – 60 min auringonlaskun jälkeen kuu alkaa olemaan niin kirkas että se palaa puhki yhdessä valotuksessa, jos valottaa maiseman oikein. Ja mikäli haluaa kuvaan sekä oikein valotetun maiseman että kuun pinnan (eikä vain valkoista puhkipalannutta reikää), niin on otettava (vähintään) kaksi kuvaa ja yhdistettävä ne.

Mutta siitä että maan varjossa oleva kuu on hyvin himmeä, seuraa kaksi ongelmaa:

  • Osittaisen kuunpimennyksen aikana on vaikeaa kuvata siten että yhdessä valotuksessa näkyy sekä auringonvalossa oleva kuun osa että varjossa oleva kuun osa.
    • Jos ei ole riittävän pimeää, niin varjossa oleva kuun osa ei välttämättä näy lainkaan. Tällöin on helppo keskittyä kuvaamaan vain näkyvää auringonvalossa olevaa osaa.
  • Täydellisessä kuun pimennyksessä kuu on niin tumma, että kuu ei joko erotu taivaasta lainkaan (jos ei ole riittävän pimeää), tai että valotusajat kasvavat lian pitkiksi, ja kuusta tulee liike-epäterävä.

Lisäksi kun kuu on lähellä horisonttia, niin paksu ilmakehä vaimentaa kuun valoa reippaasti. Tämän lähteen mukaan auringonvalon tehosta katoaa 95% kun aurinko on yhden 1 asteen korkeudella horisontista. Oletan että sama vaimennus pätee myös kuunvaloon. Tämä tekee kuunpimennyksen kuvaamisesta horisontissa vielä haastavampaa.

Ennen kuin valitset kuvauspaikan, niin kannattaa pohtia millaisen kuvan kuusta haluat:

Kun tavoite on selvillä, niin kannattaa pohtia tarkemmin kuvauspaikkaa. Kuvauspaikan valinnassa kannattaa ottaa huomioon:

  • Hyvä näkyvyys kuun nousu- tai laskusuuntaan, eli esim. Helsingissä merenranta joka on oikeaan suuntaan.
  • Kuun kanssa samaan kuvaan olisi kiva saada joku kiinnostava kohde (vaatii että kuu on melko lähellä horisonttia).

Kuunpimennyksen kuvaamisen asetukset

Kun olen kuvannut täydenkuun nousua horisontissa, niin olen usein joutunut turvautumaan ISO 1600 ja 3200 -arvoihin kuvatessani kuuta 400-600 mm polttoväleillä ja aukoilla f/5.6 – f/9 (muistathan että yhden asteen korkeudella kuu menettää 95% kirkkaudestaan, ja alempana vielä enemmän). Kun kuvaan kuuta pitkällä putkella, niin mielelläni haluaisin suljinajaksi vähintään jotain 1/15-1/50 sekuntia, jotta kuu ei olisi liikkeestä ”häiritsevän” epäterävä. Jos kuusta haluaisi ”viiltävän terävän”, niin suljinaika saisi olla lyhyempi kuin 1/100 sekuntia. Mutta jos kuun edessä on hieman pilviä, tai ilma väreilee voimakkaasti (kuten usein horisontissa olevaa kuuta meren yli kuvatessa), niin kuusta voi olla mahdotonta saada terävää kuvaa lyhyelläkään suljinajalla. Eli pisimmillään olen kuvannut kuun nousua 1/4 – 0,5 sekunnin valotusajoilla. Eikä nekään nyt välttämättä huonolle näytä (yllä olevassa galleriassa näkyy sellaisia kuvia).

Ja edeltävät olivat siis normaaliin täysikuun kuvaamiseen liittyviä arvoja, nyt täydellisessä kuunpimennyksessä oleva kuu on vielä paljon himmeämpi! Eli melko varmasti joudut kuvaamaan sitä ISO 3200, tai suuremmalla, herkkyydellä vaikka se olisi korkeammallakin horisontista. Jos kamerasi kuva ei kohise kohtuuttomasti korkeimmillakaan herkkyyksillä, niin voi olla jopa parempi käyttää esim. ISO 6400 tai ISO 12800 -arvoa että saat suljinajasta riittävän lyhyen kuun liikkeen pysäyttämiseen.

Täydellisessä kuunpimennyksessä on erilaisia luokkia sille kuinka pimeä kuu on: L=4, L=3, L=2, L=1 ja L=0. Tämän lähteen mukaan kirkkaimmassa vaihtoehdossa (L=4) sopiva valotus olisi esim. ISO 3200, f/5,6 ja 1/15 sekuntia, L=3:lle oikea valotus olisi esim. ISO 3200, f/5,6 ja 1/4 sekuntia, L=2:lle ISO 3200, f/5,6 ja 1 sekunti, L=1:lle ISO 3200, f/5,6 ja 4 sekuntia ja L=0:lle ISO 3200, f/5,6 ja 15 sekuntia. Eli L=2 -kirkkauden omaavalle tai himmeämmälle kuulle voi unohtaa idean terävästä kuvasta pitkällä putkella missä maksimi aukko on f/5,6… Mutta valovoimaisemmalla objektiivilla (esim. 70-200  mm f/2.8 tai 300 mm f/2.8) L=2 -kirkkaudestakin saisi vielä varsin terävän kuvan: ISO 3200, f/2,8 ja 1/4 sekunti. Seuraavassa on jotain esimerkkejä Ursan Taivaanvahdista täydellisen kuunpimennyksen kuvausasetuksista: 1, 2, 3, 4 ja 5. Parhaan kuvanlaadun saavuttamiseksi täydellisen pimennyksen aikana pitäisi käyttää seurantajalustaa. Seurantajalusta kompensoisi maanpyörimisen ja kuun liikkeen, ja tällöin pystyisi käyttämään merkittävästi pidempiä suljinaikoja. Mutta muista että seurantajalusta pitää pystyä suuntaamaan Pohjantähteen parhaan tuloksen saavuttamiseksi (ei saa olla liian valoisaa, tai pilviä pohjantähden edessä).

Silloin kun kuu on vain osittain pimentynyt, niin auringon valossa oleva kuun osa voi olla lähes niin kirkas kuin normaali täysikuu. Tässä vaiheessa ongelma ei ole liian pitkät suljinajat, vaan todennäköisesti se että saako samaan kuvaan auringon valossa ja maan varjossa olevat osat, ilman että mitään palaa puhki. Seuraa histogrammia, ja aseta puhkipalaneet kohdat vilkkumaan kameran näytöllä! Ja säädä valotusta käsin (kuten koko kuunpimennyksen kuvauksen ajan!). Jos ja kun tulee sellainen tilanne että samaa kuvaan ei saa valotettua oikein molempia osia, niin kannattaa ottaa kahdenlaisia kuvia: valotettu varjossa olevan osan mukaan (auringossa oleva osa palaa puhki) ja valotettu auringossa olevan osan mukaan (varjossa oleva alue jää niin tummaksi ettei se näy). Nämä kuvat voi sitten myöhemmin halutessa yhdistää exposure blending -menetelmällä.

Täydellinen kuunpimennys 27.-28.7.2018

Elokuussa 2018 Suomessa oli täydellinen kuunpimennys jota hehkutettiin kaikissa lehdissä. Seuraavassa on kaksi ennakkoartikkelia kyseisestä pimennyksestä: Ursan tiedote kuunpimennyksestä ja Zeniitin artikkeli. Odotukset olivat kovat, ja ympäri Suomea varmaan kymmenet tuhannet ihmiset lähtivät joko katsomaan tai kuvaamaan kuunpimennystä. Helsingissäkin Kaivopuiston ranta oli täynnä ihmisiä.

Valitettavasti sää tuotti pettymyksen suuressa osassa maata, kuu jäi täydellisessä vaiheessa pilvinen taakse. Itse lähdin parin kaverin kanssa kuvaamaan kuuta Helsingin Valkosaareen, sillä sieltä kuu olisi noussut Suomenlinnan päälle. Tosin kuun näkyminen pimennyksen alkuvaiheessa oli hyvin epävarmaa koska pimentynyt kuu oli himmeämpi, ja sinisen hetken aikaan taivas oli myös aika vaalea. Mutta kun taivas oli kokonaan pilvessä, niin haaleasta kuusta ei ollut mitään ongelmaa…

Kun kuu pysyi sitkeästi pilvien takana niin lähdimme metsästämään kuuta itään päin. Ideana oli se että pilvet liikkuivat länteen päin, joten itään päin siirtyessä todennäköisyys siihen että pilvet siirtyvät kuun edestä pois kasvaa. Valitettavasti tämä ei toiminut hyvin 🙁 Kun olimme Sipossa näimme kuun vilahtavan pilvien raosta pikaisesti pari kertaa. Pysäytimme auton ja aloimme kuvaamaan. Yhden kuvan ehdin saamaan, mutta en ehtinyt tarkentamaan kunnolla, eikä täysin pimentynyt kuu tullut toista kertaa esiin. Vasta kun täydellinen pimennys oli ohitse, niin kuu tuli kunnolla näkyviin.

Ensimmäinen kuva on siis täydellisen pimennyksen ajalta, mutta valitettavan epäterävä. Se kuitenkin todistaa sen kuinka himmeä täysin pimentynyt kuu oli, sillä tämän kuvan tiedot ovat: 600 mm, ISO3200, F8 ja 4 sekuntia! 4 sekunnin valotusaika oli liian pitkä, jo senkin vuoksi kuusta tuli epäterävä. Eli olisi vielä pitänyt nostaa ISOa, käyttää valovoimaisempaa objektiivia, tai kuvata tummempi kuva, ja vain nostaa valotusta kuvankäsittelyssä. Mutta en ehtinyt enää ottamaan toista kuvaa ISO 6400 herkkyydellä ennen kuin kuu katosi pilvien taakse!

Täydellinen kuunpimennys 21.1.2019

Kuvaussuunnitelma täydelliseen kuunpimennykseen Helsingissä tammikuussa 2019
Kuvaussuunnitelma täydelliseen kuunpimennykseen Helsingissä tammikuussa 2019

Tammikuussa 2019 oli täydellinen kuunpimennys Suomessa. Kuvausta suunnitellessa kannattaa ensin ottaa selville pimennyksen aikataulu kuvauspaikassa. Löysin aikataulun Helsinkiin Ursan sivuilta. Kuvauspaikaksi valitsin TPE:n avulla Uspenskin katedraalin, sillä sieltä pimentynyt kuu oli mahdollista saada samaan kuvaan Tuomiokirkon kanssa. Tämän perusteella tein itselleni (ja yövalokuvauskurssilaisilleni) havainnollisen kartan.

  1. Puolivarjopimennys alkaa klo 4:36 – kuu siirtyy puolivarjoon eli penumbraan, kuun korkeus horisontista on ~30 astetta
  2. Osittainen vaihe alkaa klo 5:34 – kuun korkeus horisontista on ~23 astetta
  3. Täydellinen vaihe alkaa klo 6:41 – kuun korkeus horisontista on ~15 astetta
  4. Pimennys syvimmillään klo 7:12 – kuun korkeus horisontista on ~12 astetta
  5. Täydellinen vaihe päättyy klo 7:43 – kuun korkeus horisontista on ~8 astetta
  6. Osittainen vaihe päättyy klo 8:51 – kuun korkeus horisontista on 1,6 astetta
  7. Aurinko nousee klo 8:59
  8. Kuu laskee Helsingissä klo 9:13
  9. Puolivarjopimennys päättyy klo 9:48

Koska kuunpimennys alkoi yöllä kun oli täysin pimeää, niin pimennyksen alkuvaiheet ja täydellinen vaihe näkyivät hyvin. Vasta loppuvaiheessa oli niin valoisaa, että osittaisen vaiheen loppussa kuun varjossa oleva osa jäi näkymättä.

Pimennyksen alkuvaiheessa kuu oli niin korkealla (15-8 astetta) että oli mahdotonta saada kuuta ja jotain maamerkkiä saamaan kuvaan pitkällä putkella. Kuvasin yhdellä kameralla ja normaaliobjektiivilla kuun liikkeen taivalla ja tein siitä yhdistelmäkuva. Tämä kuvan kuvausaika oli 3 tuntia 4 minuuttia (05:40 – 08:44) . Kamerani kuvasi koko ajan 15 sekunnin välein (tarkoitus on tehdä myöhemmin myös timelapse-video), ja kamera otti kaiken kaikkiaan 776 kuvaa. Tähän sarjaan valitsin joka 23:n kuvan. Valotusta on säädetty kuvauksen aikana (yli 10 kertaa), jotta kuu ei palaisi niin pahasti puhki että se leviäsi, ja että toisaalta kuu näkyisi myös pimennyksen aikana. Tätä sarjaa kuvatessa tein valitettavasti alkeellisen virheen 🙁 Eli unohdin tarkentaa kameraa 3 tunnin valotuksen aikana, ja loppuosassa kuvista tuli epäteräviä koska lämpötilan muutos (kamera jäähtyi +20 -> -15 °C ) muutti tarkennusta. Joten tässä yhdistelmäkuvassa on muutama viimeinen kuu liitetty pitkällä putkella kuvatuista kuvista.

Toisella kameralla ja pitkällä putkella kuvasin tiukasti rajattuja kuvia pelkästä kuusta. Yhdistin 5 kuvaa samaan kuvaan. Ensimmäisen kuun kuvaustiedot ovat: 600 mm, ISO 400, f/11 ja 1/100 sekuntia. Viimeisen täydellisen pimennyksen aikana kuvatun kuun tiedot ovat: 600 mm, ISO 800, f/10 ja 3,2 sekuntia (tämä on kuvattu seurantajalustalla). Eli pimentynyt kuu oli siis yli 9 aukkoa himmeämpi kuin kuu osittaisen pimennyksen alussa! Lopuksi onnistuin vielä nappaamaan kuvan lentokoneesta osittain pimentyneen kuun edessä (600 mm, ISO 1600, f/9 ja 1/200 sekuntia) 🙂

Lisää tietoa kuun kuvauksesta