Tässä on jouluisia kaupunkimaisemia Helsingistä: Aleksanterinkadun jouluvalot, Tuomaan markkinat Senaatintorilla ja Esplanadin puisto.
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille blogin lukijoille!
Tässä on jouluisia kaupunkimaisemia Helsingistä: Aleksanterinkadun jouluvalot, Tuomaan markkinat Senaatintorilla ja Esplanadin puisto.
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille blogin lukijoille!
Lisäsin sivuilleni uuden artikkelin: Käytännön vinkkejä maisemavalokuvaukseen talvella. Käsittelen tässä artikkelissa kolmea eri talviseen valokuvaukseen liittyvää osa-aluetta: turvallisuus ja mukavuus, kameran käsittely ja kuvauskohteet. Talvella pakkanen tarjoaa haasteita sekä kameralle että kuvaajalle, mutta oikeilla varusteilla valokuvaus onnistuu silti hyvin. Ja talviset maisemat ovat niin kuvauksellisia, että pienet hankaluudet kannattaa voittaa 🙂
Eli sumun hälvenemisen odotus on ehdottomasti vaivan arvoista 🙂 Ja noin kolmen tunnin odotus sumussa ja tihkusateessa oli oikeastaan aika leppoisaa 😉
Kävin myös Pisan luonnonsuojelualueella (Juankoski), Palvinsuon kansallispuistossa (Lieksa / Ilomantsi) ja Kolvananuurossa (Joensuu). Paluumatkalla pysähdyin vielä Punkaharjulle.
Myös Patvinsuon reissulla sää suosi, taivalla oli sopivasti pilviä, ja illalla Suomulammella oli näyttävä auringonlasku. Pisan luonnonsuojelualueella käydessä sää oli melko sateinen, tarjolla oli siis pääosin pilviä ja välillä auringon pilkahduksia. Puut Pisan näkötornin ympärillä olivat varsin pitkiä, eikä esteetöntä näkymää ollut tarjolla kuin pariin suuntaan. Metsässä tulikin kuvattua sammaleita ja sieniä. Kolvananuurossa käydessä aurinko paistoi täydeltä terältä, mikä ei ollut kovin hyvä sää rotkolaakson kuvaamiseen (eli valoisuuserot olivat turhan suuria).
Tällä reissulla kuvattuja sammal- ja jäkäläkuvia on myös Lähi- ja makrokuvia kasveista -galleriassa (8 viimeistä kuvaa).
Lisäsin sivuilleni uuden Lähi- ja makrokuvia kasveista -gallerian. Lähes kaikki kuvat on otettu makro-objektiiveilla, osassa kuvista on kohde on luonnossa vain 1-2 cm (kuvat on otettu Canonin MP-E 65 mm objektiivilla jolla pystyy ottamaan kuvia siten että kohde tallentuu kennolle suurempana kuin luonnossa). Kuvissa on mm. jäkäliä, sammaleita, ohdakkeita, ja kukkia.
Stadionin torni avautui yleisölle viime viikolla korjausten jälkeen. Kävin siellä tänään kuvaamassa auringonlaskua ja maisemia. Auringonlasku ei ollut kovin näyttävä, mutta värit auringonlaskun jälkeen olivat hyvät 🙂
Viime viikolla ilmestyneessä Luontokuva-lehdessä (5/2011) on kirjoittamani Lyhenevien päivien maisemat -artikkeli maisemavalokuvauksesta. Annan artikkelissa vinkkejä loppuvuoden kuvausaiheiksi. Kun ruskan värit ovat kadonneet, niin monen mielestä maisema ei ole kovin kuvauksellinen. Mutta onneksi tähän vuodenaikaan osuu monia kuvauksellisia ilmiöitä: vesistöjen jäätyminen, myrskyt, ensilumi ja merisavu.
Näitä loppuvuoden kuvausaiheita kannattaa metsästää lähialueilta, jonne pääsee nopeasti kuvaamaan sään ollessa suotuisa. Kaikki artikkelin kuvat onkin otettu Helsingissä. Helsinki on hyvä paikka kuvata jäätyvää merta ja jäämuodostelmia, suosikkipaikkojani Helsingissä ovat Lauttasaari (Vattuniemen eteläkärki), Suomenlinna ja Kallahdenniemen kärki. Kaikissa näissä paikoissa aurinko nousee ja/tai laskee talvella meren päälle. Lauttasaaressa ja Suomenlinnassa lähistöltä kulkee myös laivareittejä: laivojen aallot pitävät meren auki pidempään, ja keräävät rannalle enemmän jäätä.
Kerron artikkelissani myös lyhyesti maisemavalokuvauksen perusteista: tarvittavista välineistä, ennakkosuunnittelusta, kohteen valinnasta ja sommittelusta. Maisemavalokuvaus on helppo aloittaa, sillä millä tahansa kameralla voi ottaa maisemakuvia. Toisaalta välineisiin saa kulutettua runsaasti rahaa hankkimalla parhaat mahdolliset digijärjestelmäkamerat ja objektiivit. Mutta yksi haaste on silti kaikille kuvaajille yhteinen välineistä riippumatta: kuvaus tapahtuu aina sääolosuhteiden ja valon ehdoilla. Säätä ei voi koskaan täysin ennakoida, mutta onnistumismahdollisuuksiaan voi parantaa hyvällä ennakkosuunnittelulla. Kannattaa siis miettiä, mikä olisi sopiva sää, vuoden- ja vuorokaudenaika kullekin paikalle tai aiheelle. Mistä suunnasta aurinko nousee ja laskee, ja miten auringon suunta suhtautuu maaston muotoihin? Kun sääennustus on lupaava, kannattaa suunnistaa paikkaan joka sopii juuri siihen säähän. Ja kun käy usein kuvaamassa, niin jonain kertana sää on loistava, ja niihin loistaviin kuviinkin tarjoutuu mahdollisuus 🙂
Opetin viime viikonloppuna Kameraseuran maisemavalokuvauksen kurssilla (linkki seuraavalle kurssilleni). Perjantaina oli tarjolla tiivis paketti teoriaa: Aloitin maisemakuvaajan välineistä (kamera, objektiivit, jalusta, suodattimet, kaukolaukaisin,…), eli mitä tarvitaan ja missä tilanteessa niitä kannattaa käyttää. Toinen perjantain aihe oli kuvatessa tehtävät valinnat: kohteen valinta, sommittelu, polttovälin valinta, valon luonteen huomioon ottaminen, syvyysterävyyden hallinta ja muut kameran asetukset. Olin pyytänyt myös kurssilaisia lähettämään etukäteen kaksi kuvaa: yksi onnistunut maisemakuva, ja toinen kuva missä maiseman tallentaminen ei ollut onnistunut halutulla tavalla. Annoin palautetta näistä kuvista, mikä mielestäni toimi hyvin, ja mitä parannettavaa kuvista löysin.
Lauantaina kävimme kuvausretkellä Vanhankaupunginlahdella, Pornaistenniemessä ja Lammassaaressa. Sääennustus lupasi aikaisemmin viikolla johdonmukaisesti lauantaille pilvetöntä auringonpaistetta, ja harmittelin sitä että taivas tule olemaan tylsä kun ei tule olemaan pilviä. Lauantaina sää oli kuitenkin aivan toinen, aurinko pilkahteli vain välillä hieman, valtaosan aikaa oli pilvistä. Oikeastaan sää oli hyvä kurssin kannalta, tosin hieman enemmän olisi voinut aurinkoa olla nähtävillä.
Kuvasimme ensin Vantaankoskea, ja kurssilaiset kokeilivat myös pitkiä suljinaikoja. Minulla oli 3, 6 ja ~8,5 aukon harmaasuodattimet joita lainasin kurssilaisille (kaikkien objektiiveihin valitettavasti niitä ei saanut kiinni). Pienen evästauon jälkeen siirryimme Pornaistenniemelle ja kaislikossa kulkeville pitkospuille. Olin antanut kurssilaisille neljä ennakkotehtävää:
Etuala: Etsi etualalle jotain visuaalisesti kiinnostavaa ja ota siitä kuvia eri polttoväleillä (esim. 17, 35, 50 ja 70 mm). Miten etualan ja taustan suhde muuttuu? Mikä on paras polttoväli?
Linjat: Sommittele kuvaan voimakkaita linjoja, kokeile eri kohtia ja suuntia.
Kuvauskorkeus: Miten kuvauskorkeus (esim. 180, 100, tai 20 cm) vaikuttaa kuvaan?
Valon suunta: Ota kuvia suoraan aurinkoon, 90 astetta auringosta ja aurinko selän takana. Miten muodot ja värit tulevat esille?
Pornaistenniemellä kulkeva koivujen reunustama polku ja kaislikon pitkospuut olivat hyviä paikkoja näiden tehtävien suorittamiseen. Viiden aikoihin siirryimme vielä hetkeksi Lammassaareen ja Lammassaaren lintutorniin. Auringonlasku ei ollut erityisen värikäs, mutta hieman värejä taivaalle kuitenkin saatiin. Parhaat värit taivaalla olivat vasta Lammassaaresta pois ruohikon lävitse kävellessä.
Sunnuntaina aloitin kuvankäsittelyllä: oma työnkulkuni kuvien ottamisen jälkeen, ja miten käsittelen maisemakuvia Lightroomissa ja Photoshopissa. Pyysin kurssilaisia tuomaan lauantailta kaksi vapaavalintaista onnistunutta kuvaa, ja yhden kuvasarjan joka liittyi johonkin kuvaustehtävään. Kuvaustehtävien kuvista keskustelimme siitä että mitkä valinnat toimivat parhaiten missäkin tilanteessa. Myös muista kuvista keskusteltiin, ja kurssilaiset osallistuivat ilahduttavan aktiivisesti.
Lounaan jälkeen esittelin lyhyesti ”teknisempiä” maisemavalokuvaukseen liittyviä menetelmiä: HDR-kuvaus, eri valotusten yhdistäminen Photoshopissa, panoraamakuvaus, syvyysterävyyden kasvattaminen eri valotuksia yhdistämällä ja T/S-objektiivien käyttö. Jatkoin myös perjantaina aloittamaani ”maisemavalokuvauksen taito” osuutta, nyt pääpaino oli ennakkosuunnittelussa, kohteen valinnassa, ja kuvan tavoitteessa. Lopuksi esitin vielä vinkkejä eri tilanteisiin, mm. talvisten maisemien kuvaamiseen.
Kurssille ylimääräistä jännitystä toi se että minulla oli hieman flunssaa, ja kun puhuin kurssilla paljon, niin ääneni uhkasi kadota… Ääneni kesti onneksi loppuun asti, vaikka sunnuntain luennolla se olikin aika hiljainen.
Keräsin kurssin lopuksi kurssilaisilta palautetta ja yleisarvosanan mukaan kurssi oli kaikkien mielestä joko hyvä tai erinomainen 🙂 Toki aina parannettavaakin jää: perjantaina aika loppui hieman kesken ja toiveissa oli mm. että hyviä kuvia (vaikka tunnetuilta maisemavalokuvauksen mestareilta) esiteltäisiin ja analysoitaisiin enemmän, ja kuvausretkellä olisi enemmän henkilökohtaista ohjausta. Pyrin antamaan henkilökohtaista ohjausta nytkin kuvausretkellä, mutta 14 hengen ryhmä oli varsin iso, ja kaikki eivät sitä kovin paljoa saaneet. Seuraavaan kurssin (ajantasainen tieto tulevista kursseista) osalta pyrin parantamaan näitä asioita. Kiitokset kaikille osallistujille onnistuneesta kurssista!
Pääkaupunkiseudulla maisemavalokuvauskursseja järjestää vain Kameraseura (kurssi jossa toimin opettajana), mutta Kuusamossa on tarjolla neljän eri järjestäjän kursseja:
Osallistuin pari vuotta sitten Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopiston talviselle maisemavalokuvauskurssille. Opettajana oli Kuusamossa asuva ammattiluontokuvaaja Paavo Hamunen. Kurssin parasta antia olivat kuvausretket ja keskustelut toisten valokuvaajien kanssa. Tosin koska olin käynyt jo useasti Kuusamossa kuvaamassa, niin Kuusamon kuvauspaikat olivat jo tuttuja minulle. Mutta jos et ole käynyt Kuusamossa kuvaamassa, niin osallistuminen kurssille jossa on kuvauspaikat hyvin tunteva opettaja on ehdottomasti suositeltavaa! Tukikohta oli silloinkin Oulangan tutkimusasemalla, majoitus oli vaatimaton (mm. yhteiset suihkut ja wc-tilat), mutta täysin riittävä valokuvauskurssille. Kurssin ideahan on kuvata luonnossa, ei viettää aikaa majoitustiloissa 🙂
Basecamp Oulangassa en ole yöpynyt, olen vain käynyt syömässä siellä liikkuessani lähellä olevilla Myllykoskella ja Jyrävällä. Sijainti on hyvä, ja yöpyminen erämaahotellissa metsän keskellä on varmaan mukava kokemus.
Sokos Hotelli Kuusamon kurssi on kallein ja majoitus on lähellä keskustaa, mutta olettaisin että majoitus ja ruokailut ovat myös tasokkaita. Ja jos lähtee perheen kanssa Kuusamoon, niin muut perheenjäsenet voivat yöpyä samassa paikassa (ja he löytävät muutakin ohjelmaa kuin metsässä liikkuminen).
Tänään julkistettiin Vuoden Luontokuva 2011 Finlandia-talolla. Voittaja on Kai Fagerströmin ilmeikäs ja vaikuttava ”Kettu”-muotokuva. Tuomaristo totesi kuvasta seuraavaa: ”Kuvaaja on uskaltanut käyttää kuvankäsittelyn suomia mahdollisuuksia rohkeasti aina kilpailun sääntöjen äärirajoille asti. Tällaiset kuvat ovat virstanpylväitä pelkän toteavan luontokuvauksen matkalla kohti todellista valokuvausta.” Olisi mukava tietää millaista ”äärirajoja” hipovaa kuvankäsittelyä kuvalle on tehty. Oma arvaukseni on että epäteräviä alueita on ”vain” tummennettu, jotta kettu nousee paremmin esiin.
Kaikki palkitut kuvat on nähtävissä tässä galleriassa. Maisemat oli kilpailun suosituin sarja, siihen lähetettiin 2141 valokuvaa (mukaan lukien viisi omaa kuvaani). Maisemakuvista Jarmo Mannisen ”Kuurankukat” on jäisenä talvimaisemana aihevalinnaltaan tutuntuntuinen 🙂 Oma suosikkini maisemakuvista on kuitenkin Leena Miettisen tunnelmallinen mustavalkokuva ”Jokioisilta”. Se että tämän kuvan horisontti on pahasti kallellaan kyllä hieman häiritsee.
Omat maisemakuvani eivät siis päässeet palkittujen joukkoon. Ylläoleva ”Talviaamu” -kuvani valittiin Vuoden Luontokuvat 2011 -kirjan galleriaan, jossa on toimituksen valintoja.

Tulishow Linnanmäen Valokarnevaaleilla
Kävin viikonloppuna kuvaamassa Linnanmäen Valokarnevaaleilla. Siellä oli tarjolla varsin näyttäviä ”valomaisemia” 🙂 Tulishow on myös ehdottomasti katsomisen arvoinen!
Kaikki kuvat © Mikael Rantalainen. Kuvien käyttö ilman lupaa on kielletty, ota yhteyttä jos haluat kuvia käyttöösi.