Ukkospilvii Suomenlinnan yllä (Toukokuu 2014)

Vuoden Luontokuva -kilpailun voittajat julkistettiin eilen. Allekirjoittaneen kuvat eivät päässet palkinnoille, mutta tässä on silti hieman taustaa omista kilpailukuvistani.

Alku vaikutti hyvin lupaavalle, sillä peräti 7 kuvaani pääsi semifinaaliin. Vielä finaaliinkin, eli 244 kuvan joukkoon, pääsi 3 kuvaani. Näistä yksi pääsi vielä finaalin parhaiden kuvien joukkoon, eli siihen joukkoon josta järjestettiin jäsenäänestys. Mutta sekään ei päässyt palkitun 40 kuvan joukkoon.

Kisassa pisimmälle pääsi yllä oleva salamankuva. Ja tämän kuvan saaminen oli kaikista finaalikuvista eniten tuurista kiinni. Kävin kuvauspäivänä Korkeasaaressa kummityttöni kanssa. Ja kun tulimme illalla takaisin Kauppatorille, niin päätin vielä lähteä Kaivariin kävelylle aikomuksenani kuvata auringonlaskun sävyjä. Iltakävely sujui varsi hitaasti kun tapasin sattumalta tuttuja. Joten olin palaamassa Kaivarista pois vasta noin klo 23:30, kun huomasin etelässä mielenkiintoisen näköisen todella korkean pilven. Kun jäin seuraamaan pilveä se kasvoi edelleen korkeutta, ja mieleeni tuli että olisikohan se ukkospilvi. Se oli 🙂

Onneksi minulla oli kamerarepussa pieni pöytäjalusta (eihän Korkeasaaressa tarvitse jalustaa), jonka asetin Kaivopuiston rannan kivimuurille, ja kameran siihen kuvaamaan. Minulla ei ollut lankalaukaisintakaan, joten en saanut kameraa kuvaamaan jatkuvasti, vaan minun piti painaa laukaisinta itse (asetin kameran haarukoimaan kolme kuvaa, joten laukaisinta ei tarvinnut painaa joka kuvan jälkeen). Ukkospilvi ei ollut kovin aktiivinen, vajaan tunnin aikana sain kuvattua 14 salamaa. Joista siis yhden salaman sijoitus oli loistava 🙂 Totuuden nimessä on sanottava ettei salama iskenyt Suomenlinnan kirkkoon, vaan jonnekin kauas taakse. Tämä kuva on otettu 00:39. Kaiken kaikkiaan käytin lähes kaksi tuntia tämän yhden pilven kasvua ja salamointia seuraten.

Sumuinen aamu Päähkänäkalliolla (Syyskuu 2014)

Sumuinen metsäkuva Päähkänäkalliolta on kuvattu syyskuussa 2014. Olin Kuusamossa opettamassa neljän päivän kurssilla, ja lisäksi kuvasin parina päivänä yksin. Eli yhteensä olin Kuusamossa kuutena aamuna, ja kolme niistä aamuista tuli vietettyä Päähkänäkalliolla auringonnousua odottaen. Yhtenä aamuna oli pilvistä, toisena aamuna oli aurinkoista, mutta ei sumua. Mutta yksi kolmesta aamusta oli siis onnistunut, oli sekä sumua että aurinkoa tarjolla 🙂 Aluksi vaikutti että sumua oli jopa liikaa, koska Kitkajoen laakso oli täysin kateissa, eli se oli kokonaan sumun peittämä. Ja aurinkokin nousi sumun sisään. Mutta sitten sumu alkoi hälvenemään, ja maisemat olivat loistavat. Tämä oli myös muistutus siitä että kannatta olla kärsivällinen: Päähkänäkalliolla oli auringonnousun aikaan varmaan lähes 10 kuvaajaa, mutta kun aurinko nousi sumuun, niin valtaosa kuvaajista poistui paikalta. Eli parhaita sumuja oli kuvaamassa muistaakseni vain 3-4 kuvaajaa.

Vyörypilvi Hotelli Tornista (Elokuu 2014)

Vyörypilvi on kuvattu Hotelli Tornista. Kesällä 2014 oli noin viikon ajanjakso jolloin Helsingin yli kulki useita ukkosrintamia. Kolmena iltapäivänä lähdin Hotelli Torniin kuvaamaan niitä, tarkoituksenani oli saada kuvia dramaattisista pilvistä ja ehkä sateenkaarestakin. Kuvaukset onnistuivat 🙂 Sain sekä täydellisen sateenkaaren että dramaattisia pilviä. Tämä vyörypilvikuva julkaistiin myös Luontokuva-lehdessä.

Auringonlasku Lauttasaaressa (Maaliskuu 2013)

Ja lopuksi vielä yksi jääpuikkokuva, joka ei pääsyt finaaliin, mutta se valittiin Suomen Luonnonvalokuvaajien 2016 kalenteriin. Tämä kuvan olen kuvannut maaliskuussa 2013 maisemavalokuvauskurssini retkellä Lauttasaaressa. Saman illan aikana onnistuin ottamaan myös vastaavan kuvan täydenkuun kanssa 🙂